Oulunsalon lukkarin ensimmäiset runojulkaisut 1854-55

Jaakko Fredrik Gutzén syntyi syyskuussa 1828 Pulkkilan lukkarin Fredrik Gutzénin pojaksi. Äitinsä  oli Karin Sofia Wettberg, jonka isä oli kuollut Pulkkilan kappalaisena. Kotona oli näin ollen varmaankin tarjolla perusopetusta, jonka jälkeen Jaakko Fredrik kävi muutamia luokkia Oulun yläalkeiskoulua. Pelkät isältä saadut lukkarin opit eivät riittäneet uran alkuun vaan Jaakko Fredrik kouluttautui ensin Oulussa urkuri Lundbladin luona ja sitten Vaasassa tirehtööri Nordlundin kanssa. Vain 20-vuotiaana eli vuonna 1848 hän sai paikan Oulunsalon lukkarina. Jo kaksi vuotta myöhemmin hän solmi avioliiton talollisen tyttären Kaisa Greta Pukin kanssa. (Kaleva 8.6.1914).  

Keväällä 1854 Jaakko Fredrik aloitti pitkän kirjoittajauransa runopäätteisellä paikalliskirjeellä (OWS 20.5.1854). Runo näyttää olleen hänelle tutumpi ja luontaisempi ilmaisumuoto, sillä toista proosakirjettä hän ei vuoden aikana lähettänyt. Monet runoistaan sattoivat olla paikallisesti ajankohtaisia. 

Esimerkiksi kalevalamittainen runo Ylenkatsotusta vieraasta, jossa häissä soittanut pelimanni ei saanut herkkuja eikä viinaa oli tuskin mielikuvitusta (OWS 27.5.1854). Runossa Kaupunki-matkasta viina ja korttipeli vievät isännän rahat ja vastaavaa on varmasti ainakin joskus tapahtunut (OWS 12.8.1854). Runo Engelsmannein käytöksestä Oulussa oli ainakin kiinni ajassa (OWS 26.8.1854).  Runo Laiskasta neuvoi jälleen välttämään viinaa ja kortinpeluuta (OWS 16.9.1854). Ajankohtaisuuteen palattiin runossa Oulun läänin Sotamiehille pidetystä juhlasta (OWS 30.9.1854)

Huveista Jaakko Fredrik ei pitänyt myöskään "Tuosta hullusta hypystä, Joka viepi, vietteleepi, Nuoren Kansan turmeleepi, Himot herättää hänessä, Hullun hekuman perähän", kuten hän kijoitti runossaan Tanssin turhista tavoista (OWS 14.10.1854)  Hyville tavoille hän opetti myös runossaan Palkollisista, joka arvosteli römppäviikkoa: "Silloin pulppuaa putellit, Kahvipannut kauppijoilla: Rengit silloin reistoavat, Viinapäissä peuhakoi'a, Vieläpä piijatkin pitävät, Keskenänsä kestilöitä" (OWS 16.12.1854).

Vuosittainen lomaviikko oli juuri vietetty eli aihe oli ajankohtainen samoin kuin vuoden viimeisessä runossa Vaivaistukin varkahasta (OWS 23.12.1854). Säkeistä päätellen vaivaistukki oli vaivaisukko:

Rinta on revitty rikki, 

Rahan tähden rauta-liivi,

Äijän vanhan vartalosta

Lantit kaikki kannettuna,

Joit' oli kosolta koonnut

Yöt päivät päälletysten

Uutterasti ukko-parka.

Runossa Turhuudesta tuttavasta Jaakko Fredrik palasi korttipelin, alkoholin ja tanssin arvosteluun sekä mainitsee pariskuntia pilaavan hekuman (OWS 24.2.1855). Viina oli kotipolttoista, mikä selviää runosta Viinan keitosta (OWS 17.3.1855). Kaunokirjallisempaa runoa Kesän tullessa (OWS 13.5.1854) seurasi runo Päihtyneiden käytöksestä kapakassa (OWS 16.6.1855)´.

Tämän jälkeen runoilussa sanomalehtiin näyttäisi olevan tauko, mutta vuonna 1855 Jaakko Fredrik julkaisi kaksi arkkipainatetta: Laulu Engelsmannin sota-yrityksestä Suomenmaan ympäristöllä kesällä 1854 ja Suomenmaan warjeluksesta Uusi Sota-Laulu.