torstai 22. kesäkuuta 2017

Yksi Schildt-suku

Tuntuu erinomaisen typerältä, kun tieto, jota on hakenut 22 vuotta löytyy yksinkertaisesta lähteestä, josta on hakenut kaikenlaista vuosien varrella. Mutta
a) ei sitä ollut kukaan muukaan löytänyt (tai yrittänyt hakea)
b) vasta kun koossa oli tarpeeksi paloja ne saattoi tarpeellisella varmuudella yhdistää
Eli. Eilen törsäsin ArkivDigital-tilaukseen ajatuksenani tilkkiä Spolstadin Hohenthalien lähdeviitteissä huomaamiani aukkoja. Näin tulin ottaneeksi esiin August Hohenthalin hautauskulut ja huomasin hänet haudatun "asessori Schildtin" hautaan Göteborgin tuomiokirkossa lähellä kuoria. Arvokkaaseen hautaan tuskin olisi laskettu omistajalle vierasta vainajaa ja Augustin Christina-äiti (ja esiäitini) oli sukunimeltään Schildt...

Hyppäsin tarkastelemaan Schildt-koostettani samassa dokumentissa. Yksi häntä vei Tukholmaan, joten avasin AD:stä Tukholman perukirjahakemiston - sen tutun ja yksinkertaisen  lähteen. Kohdasta Schildt en löytänyt hakemaani vaan jotain vielä parempaa. Christinan isän sisko oli kuollut ilmeisen iäkkäänä ja perukirjassaan esiteltiin täten parin sukupolven tiedot! (Ihan kiva oli myös havaita, että perinnössä oli mitä jakaa. M.m. 4 timanttisormusta.)

Koska tämä Schildt-perhe haaroittuu Suomeen muualtakin kuin Hohenthalien kautta, laitan rungon tähän esille. Viitteet ja tarkemmat tiedot ovat yllä linkitetyssä dokumentissa ja päivittyvät toivottavasti vielä. (Todennäköisesti, sillä alkuperäisiä lähteitä on vielä paljon tarkastamatta!)

X Schildt
Lapsia:
1. Rebecka Schildt. Kuollut 15.1.1707 Tukholmassa. Aviomies komentaja Bengt Larsson, k. 1676.
2. Margareta Schildt. Kuollut ennen vuotta 1707.
2.1. Tytär Maria Hysing, joka vuonna 1707 komentajan leski Karlskronassa ja oletettu elossa olevaksi
3. Maria Schildt. Kuollut ennen vuotta 1707. Aviomies Nils Eriksson Bergudd, Laihian vapaaherrakunnan hopmanni, k. 1680.
3.1. Poika Nils Bergudd, lääninsihteeri Pohjanmaalla. Oletettu elossa olevaksi 1707
3.2. Tytär Maria Bergudd, oletettu elossa olevaksi 1707. Aviomies "Matts Mickelsson Tamerlander", raatimies Raahessa, kuollut ennen vuotta 1707. - Kirjallisuudessa (johon nojautuen esim. Kotivuori) esitetty, että Marian aviomies oli Johan Tammelander. Onko perukirjassa väärä etunimi vai puuttuuko Tammelander-suvusta yksi mies? Marian aiemmat aviomiehet: Gabriel Mathesius ja Hans Preutz
? 3.3. Poika Erik Bergudd, manttaalikomissaari Pohjanmaalla. K. 1694/1695
? 3.4. Poika Gustaf Bergudd, haud. Tukholmassa 1697 
4. Matthias Schildt. Norrköping. Kuollut ennen vuotta 1707
4.1. Jakob Schildt, kauppias Göteborgissa vuonna 1707
4.2. Johan Schildt, faktori? vuonna 1707
4.3. Mathias Mathiasson Schildt, kauppias Göteborgissa vuonna 1707
4.4. Abraham Schildt, armeijassa vuonna 1707
4.5. Christina Mattsdotter Schildt. Aviomies Joachim Hohenthal
Kuvituksen pohja Tuulispää 37/1913

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Sellainen laitos Huhkon tienhaarassa

Sanomia Turusta julkaisi syksystä 1862 kevääseen 1864 Kuokkamiehen muistelmia (**), joissa on kaikenlaisia kansantarinoita Turun ympäristön paikoista. Useamman vuoden tauon jälkeen lehden toimituskunnan muutokseen vedoten, ilmestyi vielä yksi osa, jossa oli pari uskottavampaa tarinaa. Suhteellisesti.
Joku ehkä hyväntahtoisesti vielä muistanee, että matkassamme Naantalia päin viime kerralla olimme ehtineet Raision kirkon kohdalle. — Näiltä seuduilta on myös sivumennessä mieleen johdatettava, muutama vuosikymmentä takaperin Huhkon tienhaaralla oleva niin kutsuttu "Sibillan"- elikä k(olmen) v(aimon) krouvi. Tämä oli kahden kerroksen korkuinen puuhuone, jossa likimäärin toimitettiin samaa liikuntoa kuin niinkutsutuissa "Kupittaan" ja läntisenpitkän kadun "kasvatus-laitoksissa" meidän aikana harjoitetaan. 
"Sibillan krouvi", jossa monta hyppyä hypättiin ja lystiä lyötiin, sai kuitenkin hävityksensä Turun läänin sen aikaisen väkevän maaherran toimesta. "Sibillain" pahasta elämästä oli monesti hänelle valitettu, mutta parahiten saatti tämä kukistus tapahtua syystä että taanpana Raision pitäjätä asui kaksi nuorta vapasukuista veljestä, jotka sivumennessä aina pysäytyivät siihen; välin usiaksi vuorokaudeksi. Tämä nuorten herrain sopimaton kanssakäynti "Sibillan" tyttöin kanssa, vihastutti niin kovasti veljesten korkia-aatelis muoria, että asian maaherralle ilmoitti, joka niinkuin jo mainitsimme perinpohjin hävitti koko "Sibillan krouvin" kaunein "käteenkatsojinensa" (*) joka joko asetettiin kruunun kehruhuoneesen, joko lähetettiin kruunun kyytillä kototienoilleen. — Niin voimakkaasti siihen aikaan tällaisia laitoksia kukistettiin! —
*) Krouvin emäntä näetsä harjotti myös muinaisen Sibillan ennustajan tavalla käteenkatsomista, josta koko krouvilaitoskin nimensä sai.
Mitään lisätietoa tästä "ilolaitoksesta" en ole löytänyt. Huhkon tienhaaralla tarkoitettaneen Huhkon kartanoon vienyttä tietä. Kartanokin oli kaksikerroksinen ja puusta, kuten kuvasta näkyy (Makele-90, Wikimedia, CC BY-SA 3.0. Ote).

(**) Sanomia Turusta 26.09.1862, 03.10.1862, 17.10.1862, 09.01.1863, 20.02.1863, 03.04.1863, 10.4.1863, ?,  9.2.1866

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Julkkisasianajajan veli


Maria Lähteenmäen juhlakirjassa Rohkea kynä mielenkiintoiseksi artikkeliksi osoittautui Mia Korpiolan Agnes Lundell – Suomen ensimmäinen oikeustutkinnon suorittanut nainen uusien lähteiden valossa. En nimittäin tästä uranuurtajasta ollut aiemmin lukenut. (Kuva yllä Koti ja yhteiskunta 12/1911)

Korpiolan tekstiin minulla ei ole mitään lisättävää, mutta vaihteen vuoksi - kun nyt on mahdollisuus - kaivelen esiin tietoja kuuluisan naisen perheenjäsenestä. Verrytellen jo unohtuneita siirtolaistutkimuksen taitojani.

Agnesin veli Otto Severin (s. 23.10.1876 Turku) nimittäin rantautui Helsingistä New Yorkiin 19.2.1898 (FamilySearch). Ellis Islandin sivusto ei enää jakele ilmaiseksi maihinnousulistojen kuvia, joten en saa tietää kenen kanssa hän matkusti ja kenen luo oli matkalla.

Ensimmäinen löytämäni elonmerkki Otosta tämän jälkeen on vuoden 1901 lopulla päivätty käännös tai versio Maamme-laulusta, jonka hän on toimittanut tekijänoikeustoimistoon asuessaan Michiganin Battle Creekissä. (Catalog of Title Entries of Books Etc. Jan-March First Quarter 1902)

Otto kirjoitti myös ruotsiksi. Kaliforniassa ilmestyneessä ruotsinkielisessä sanomalehdessä Vestkusten julkaistiin monia runojaan, viimeistään toukokuusta 1902 alkaen. Joidenkin runojen nimet viittaavat Suomeen tai sisältö poliittiseen tilanteeseen.

Michiganin Battle Creekissä 2.6.1902 päivätty runo ilmestyi 19.6.1902 ja Chigacossa 15.8.1902 päivätty 4.9.1902 eli kesällä 1902 Otto on muuttanut paikasta toiseen. Chicagossa Otto toimitti tekijänoikeustoimistoon laulun Song of the angels (Catalog of Title Entries of Books Etc. April-June1903 Second Quarter 1903) ja sanoituksen Christian banner (Catalog of Title Entries of Books Etc. Oct-Dec 1903 Fourth Quarter 1903).

Vuoden 1905 lopulta ovat sanoitukset His loving voice ja Wonderful river (Catalog of Title Entries of Books Etc. Jan-Mar 1906 First Quarter 1906). Vuonna 1907 Otto Lundell vahvisti tekijänoikeutensa kappaleen Chicago tekstiin ja säveleen. Sen sovittaja sävelsi laulun The Mountain Flowers (Bärgs-blommorna), jonka Otto sanoitti ja kustansi.(Catalog of Copyright Entries, 1907 Musical Compositions Jan-June New Series Vol 2 Part 3)

Oton runoja julkaistiin myös Illinoisin osavaltiossa ilmestyneessä lehdessä Ungdomsvännen. Illustrerad tidskrift för hemmet ainakin vuonna 1904vuonna 1909, vuonna 1918.

Lehdessä Vestkusten kerrotaan 27.7.1911 säveltäjä Otto Lundellin myyneen yrityksensä eteenpäin.
Mutta jo saman vuoden lopussa Otto rekisteröi laulujen Att binda kransar ja Lyft blicken upp sanoitukset. (Catalog of Copyright Entries, 1911 Musical Compositions Jan-Dec New Series Vol 6 Part 3). Vuonna 1914 julkaistiin Oton kustantamana sanoittamansa kappale The Flower Queen. Sen takakannessa mainostetaan Otolla myytävänä olevia ruotsalaisia kansanlauluja laululle ja pianolle sekä pelkkiä pianokappaleita. Jälkimmäiset ovat samoja kuin tässä Vestkustenissa 22.2.1917 julkaistussa mainoksessa.

Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortista on kuva FamilySearchilla saatavilla.


Tästä näemme, että Otto on päätoiminen musiikkikustantaja ja lähin omaisensa on veli William Lundell New Yorkin osavaltiossa. Verkon sukupuun perusteella kyseessä on 1.6.1883 syntynyt Oscar Wilhelm, joka on ennen kuolemaansa palannut Suomeen.

Otto jäi Yhdysvaltoihin ja elätti tai yritti elättää itsensä nuottien myynnillä vielä gramofonien ja elokuvienkin aikana. Lehdissä Columbia Union visitor 24.4.1924 (pdf ), North Pacific Union Gleaner 8.5.1924 (pdf ), 8.1.1925 (pdf) julkaistussa ilmoituksessa lähes kaikki kappaleet ovat yllä jo mainittuja.
Uutta tuotantoa oli Love's sweet flower (Catalog of Copyright Entries, 1924 Musical Compositions New Series Vol 19 Part 3) ja sanoitus Sing His praise (Sjung Hans pris) (Catalog of Copyright Entries 1933 Musical Compositions New Series Vol 28 Pt 3)

Otto Lundell kuoli Chicagossa 15.1.1938 (FamilySearch, FamilySearch).

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Agricola lapsen näkökulmasta

Olin suunnitellut viettäväni kesäkuun kesäyliopiston kurssilla Reformaatio: uskoa, arkea ja valtapeliä, mutta aihe (ja/tai ajankohta) ei viehättänyt tarpeeksi montaa muuta, joten kurssi peruuntui. Täytyi keskittyä omaehtoiseen opiskeluun sopivaan materiaaliin eli tuoreeseen lastenkirjaan A sanoi Agricola.

Juusteen-jälkeläisenä minulla on orastava Agricola-allergia, mutta tästä kirjasta en saanut minkäänlaisia ärsytysoireita. Agricolan pojan näkökulmasta kerrottu Agricolan elämäntarina toimi eikä ollut ylenmääräistä suurmieshehkutusta. Agricolan ja poikansa vuoropuheeseen sopivat jopa yksityiskohdat, joille ei lähteitä ole olemassa.

Pekka Rahkosen kuvitus on myös mukavasti realismista irrallaan, mutta mukana on ajanmukaisia yksityiskohtia kuten äidin tiukka huivitus. Tekstissä (kirjoittajia Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri) on käytetty mausteena Agricolan sanastoa, jolle on selitykset kullakin aukeamalla. Kirjan lopussa on lisäksi taustatiedoksi tai isommalle lukijalle sopivat artikkelit Mikael Agricolasta, Kristian Agricolasta, suomen kirjakielestä ja koululaisten kielestä.

Minä siis tykkäsin, mutta tykkäävätkö lapset? Jääkö tästä jollekin lapselle yhtä pysyvät mielikuvat kuin Ivalolle kuvakirjastaan? Tarjontaa on nykyään tietenkin paljon enemmän kuin 1800-luvun puolivälissä. Tänä keväänä ilmestyväksi ilmoitettua, lapsille suunnattua, Teemu Keskisarjan kirjoittamaa ja JP Ahosen kuvittamaa kirjaa Suomen ihmisten historia ei ole vielä näkynyt. Vaikka ei tulisi painosta, niin syksyllä pitäisi olla luettavana Mauri Kunnaan Koiramäen Suomen historia sekä Carlos da Cruzin ja Janne Haikarin Suomen keskiaika lapsille.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kansainvälinen valeuutinen vuonna 1835

Elokuun lopulla 1835 The Sun (New York) julkaisi kuuden artikkelin sarjan. Siinä kerrottiin sensaatiomaisista löydöistä, jotka astronomi Herschel oli teleskoopillaan nähnyt kuun pinnalta. (Herschel oli niin kuuluisa, että suomalaisesta sanomalehdestäkin (Åbo Tidningar 16.5.1835) löytyy maininta lähdöstään Hyväntoivonniemelle tekemään havaintoja.)

Amerikkalaisen lehden mukaan Herschel oli nähnyt monenlaisia eläimiä ja siivekkäitä humanoideja, jotka kuvitettiin näin. (Wikimedia)
Tiedonanto oli niin kiehtova, että se ei jäänyt Amerikan itärannikolle. Ruotsiin kuvaus tuli tiedoksi alkuvuodesta 1836 saksalaisena tekstinä, josta ei käynyt ilmi alkuperä ollenkaan. Aftonbladet julkaisi sen (Dagligt Allehandaa seuraten) 24.3.1836, mutta huomautti, että havaintojen luotettavuutta oli kyseenalaistettu.

Syystäkin. Wikipedian mukaan New Yorkissa meni muutama viikko ennenkuin artikkelit ymmärrettiin pilaksi. Mutta The Sun ei julkaissut varsinaista oikaisua, mikä on hidastanut korjaavan viestin leviämistä.

Suomessa ei digitoitujen sanomalehtien haun perusteella kuukuvausta ehditty julkaista ollenkaan. Saksalaisesta sanomalehdestä oli Åbo Tidningar 27.4.1836 poiminut tiedon siitä, että kuuhavainnot olivat amerikkalaisen lehden petkutusta. Tämä korjaava tieto julkaistiin myös Finlands Allmänna Tidningissä 13.5.1836. Vielä tässä vaiheessa tiedonkulun hitaus suojeli Suomea höpö-höpöltä.

(Taiteellisemman kuvauksen jutusta saa Nate DiMeon The Memory Palace -jaksosta. Itselleni aihe tuli uudelleen eteen videoidussa esitelmässä The Telescope at 400: a satirical journey)