keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Varhaisista naiskirjoittajista lähdekriittisesti

Verkkolehdessä Sylvi ilmestyi eilen numero kirjallisuudesta. "Antologiaa varhaisten suomalaisten naiskirjailijoiden kirjoituksista" valmisteleva Matti Järvinen esitteli artikkelissaan Unohdettuja naiskirjailijoita.

Mahdolliset ensimmäiset kirjailijat Järvinen käsittelee varovin sanankääntein
Monet saattavat yllättyä, että suomalaista naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta on julkaistu jo 1600-luvulla, niin suomeksi kuin ruotsiksi. Mahdollisesti ensimmäinen naisen suomeksi kirjoittama teksti, jonka kirjoittajan nimi tiedetään, on runo ”Orpolapsen vaikerrus” vuodelta 1683. Se ilmestyi kuuden virren kokoelmassa ilman tekijää, mutta säkeiden alkukirjaimista muodostuu nimi Maria Simointytär. Hänestä ei tiedetä mitään muuta.
Varhaisimmille naiskirjailijoille onkin tyypillistä, ettei heistä tiedetä paljonkaan tai että tekijyys on epävarma. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on arkkiveisu ”Yxi Valitettava Virsi, Koska Ihminen Helena Erikin Tytär Halikon Pitäjästä, Ulvos Kävi Lapsen murhan tähden, sinä 11 päivänä Marras Kuuta Vuonna 1778”. Siinä kuolemaan tuomittu Helena Erikintytär katuu syntejään ja rukoilee Jumalalta anteeksiantoa, mutta onko runo oikeasti hänen kirjoittamansa? Vai onko joku muu – mahdollisesti mies – laittanut sanat hänen suuhunsa?
Itselleni ei tulisi mieleenkään kuvitella, että jälkimmäinen olisi tuomitun itsensä tekstiä. Myös ensimmäisen, painatteessa Cuusi Uutta Hengellistä Wirtä julkaistun runon kanssa on syytä skeptisyyteen. Ehkä sen on kirjoittanut äitinsä Maria Simonintyttären menettänyt (aikuinen) lapsi?

Varovaisuuteni juontaa Kotuksen blogissa tänä keväänä julkaistuihin Elina Heikkilän teksteihin
Suomenkielistä naisrunoilijaa jäljittämässä (osa 1) ja (osa2). Papinrouvan kirjoittamaksi tulkittu runo olikin todennäköisesti hänen muistokseen kirjoitettu.

Toinen esimerkki varhaiseksi kirjailijaksi nostetusta naisesta on Catharina Fincke, jonka todellisia ansioita Anu Lahtinen käsitteli blogissaan tänä keväänä. Fincken muistin blogini alkuajoilta, kun etsin aiheita juuri kirjasta Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. En Finckestä koskaan kirjoittanut, sillä helmikuussa 2009 olin kysynyt asiasta Anulta, jonka todettua m.m. "Varsinkin tekstin viimeinen virke ("Hän ei osannut kertoa syytä siihen, miksi nämä miehet oli teloitettu") antaa vaikutelman, että Karin on lähinnä kertonut jollekulle muistiinpanojen tekijälle muistojaan tapahtumista." jätin sikseen.

Tässä blogissa suhteellisen varhaisista naiskirjailijoista mahdollisesti tarpeellisella lähdekritiikillä kirjoitettua:
Charlotta Falkmanin liittyvä teksti on julkaisujonossa...

Kuva British Library

Ei kommentteja: