X. Kaksi vihollista sotajoukkoa tuli vastaksuttain ja toinen niistä rupesi oites ampumaan; mutta muuan mies toisesta joukosta rupesi silloin huutamaan: "Älkäät tännepäin ampuko, ettekö näe että täällä on ihmisiä!"
XI. Talonpoika tarjosi ryypyn tuttavalle, joka pitkän matkan takaa kaupunkiin mennessänsä tuli häntä tervehtämään, mutta sai vastaukseksi: "Ei, suuri kiitos! minä otin jo eilen naapurilta". Ruokaa hän kuitenkin olisi ottanut, sillä hänen oli nälkä, mutta kun sitä ei tarjottu, ajatteli mies: "Ystävä ties' on hyvä, mutta reppu rees on pareet", meni vakallensa ja rupesi suimimaan. (Sanomia Turusta 12.9.1862)
XII. Talonpoika meren saaristossa ei maksanut kymmeneksiä hylkeen saaliista papillensa ja haastettiin siitä syystä käräjiin. Täällä talonpoika vastasi tuomarin kysymykselle: "Miksei hän kymmeneksiä maksa"? "Kun minä yhdeksän hyljettä olen ampunut ja näen kymmenennen, niin en minä sitä ammu vaan sanon: ”Sinä olet papin oma, mene sinä pappilaan!”
XIII. Kauppamiehen puotiin meni upseeri kauppaa tekemään ja osti sieltä yhtä ja toista, jota ei hän vielä ennättänyt maksamaankaan ennenkun poliisimies tuli sisälle ja sanoi: "Tuossapa minä nyt löydän tuon mainion varkaan ja karkurin, joka upseeri-vaatteisiin on pukeunut, ettei häntä tunnettaisi.” Otti miehen ryntäisiin kiinni, vei peräänsä kadulle ja meni näkymättömiin. Senjälkeen niitä miehiä ei ole näkynyt, vaikka kauppamies niitä poliisi-kamaristakin haki saadaksensa tavaroitansa takasin taikka maksoa niistä. (19.9.1862)
IV. Vihanen sonni tuli täydellä kiukulla mylvien ja riekuen akkaa vastaan. Akka peljästyksissä kumartaa sonnia ja sanoo: "Ei herra kulta! ei nöyrän kaulaa katkaista". Sonni, tästä nöyryydestä vähäkään huolimatta, tulee vaan ja puskee akan kumoon, ja olisi ehkä hengeltä ottanut jos ei apua olisi ehtinyt.
V. R—n pitäjässä, kun pastori rippi-koulussa kysyi pojalta: "Montako Jumalata on"? — "Seitsemän” vastasi poika. — Koska pitäjääkin oli seitsemässä saaressa, niin vakuutti pastoori: "Sitte on yksi Jumala joka saaressa, kuin pitäjässämme on".
VI. Talonpoika, joka aina kerskaili suuresta taidostansa, oppineittenki rinnalla, tuli kerran haastetuksi jostakusta asiasta käräjään, mutta osasi tulla — eli tekikö itsensä (?) — kipeäksi käräjä-ajaksi; lähetti senvuoksi seuraavan kirjotuksen: "Mjnä lähetän paljon Terveyksj että Mjnä olen Kippjä käöd en Mjnä voi Ja seliäs en Mjnä taed tull". (15.5.1863)
VII. Maita marsivan sällin vastaan tuli mies likellä Helsinkiä ajaen hevosen seljässä. Kysymykselle "kuinka pitkä matka tästä on kestkiivariin"? sai sälli tällaisen ruotsinkielisen vastauksen, ”en ymmärrä suomea"! Sälli, joka taisi ruotsiakin, käänsi kielensä, kysyen vielä: "mistä olet kotosin kun et suomea taida"? "Helsingistä" oli vastaus. "No kumma! Suomen maata Helsinki on ja oikeen Suomen pääkaupunki", sanoi sälli, lisäten vielä: "Mitä luulisit ulkomaalaisten sinusta ajattelevan? jos sattuisit siellä kulkemaan, etkä taitaisikaan sen maan kieltä josta sanot olevasi! sentähden saisit usein todistuksia näytellä, sillä he pitäisivät sinun valhetteliana ja maan-vakojana". Mies lyöden hevostaan lähti sanaa sanomatta "ruotsikiihkoista" Helsinkiänsä kohden. (4.9.1863)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti