Viime syksyn kaupunkitapahtumassa pääsin tutustumaan remontoitavaan Päivälehden museoon, kun siellä oli vain tyhjät seinät. Annettiin ymmärtää, että museo saisi yksisanaisen nimen, mikä herätti antipatiani. Muukaan selostus ei kuullostanut siltä, että osaisin arvostaa lopputulosta. Viime viikon käynti todisti aavistukseni oikeaksi.
Kyseessä on kyllä muuta kuin Päivälehden museo. Verkkosivujen mukaan Museo Merkin näyttelyn viesti on "vapaan median merkitys demokratialle. Sen keskeisiä käsiteltäviä teemoja ovat journalismi, sananvapaus ja disinformaation torjunta." Mediana käsitellään kuitenkin enimmäkseen (ainoastaan?) tekstejä: lehdistöä ja verkkomediaa. Tekstuaalisuus on vallitsevaa myös näyttelyssä, jossa kuljetaan tekstipöntöltä toiselle. Kokonaisuus olisi helposti siirrettävissä verkkosivuille.
En muista kenenkään väittäneen, että demokratia onnistuisi ilman viestintää. Mutta niiden välisen suhteen esittäminen ei ole yksinkertaista. Myös sananvapaus on haastava käsite. Mitään uutta ja erilaista näistä en saanut näyttelystä irti. Lähinnä ärsytti sanan sensuuri viljely ilman selostusta siitä, minkälaisesta sensuurista oli kyse. Olisikohan ollut tehokkampaa yleistyksien sijaan käyttää esimerkkitapauksia? Niitä oli näyttelyn myöhemmässä osassa, jossa pohdittiin (ainakin) journalismin rajoja.
Ottaen huomioon, että yksi näyttelyn tavoitteista on disinformaation torjunta, löysin näyttelyteksteistä harvimmattavan paljon epäselvyyksiä verrattuna viimeisen neljän ja puolen vuoden aikana lukemaani mediahistoriaan. YouTuben faktapuolella on viime aikoina keskusteltu innokkaasti lähdeviitteistä. Milloinkahan niitä saataisiin museonäyttelyihin?
Alun massiivisessa kronologiavierityksessä oli rivi "1600-luvun alku / Sanomalehdet alkavat julkaista ilmoituksia". Duota, tuota ennen ei ollut (mediahistorian valtavirran tulkinnan mukaan) sanomalehtiä, joten eikö olisi ollut olennaisempaa kertoa siitä? Ensimmäisen ilmoituksen ajankohdasta en sano mitään, mutta ainakin ruotsalaisessa Posttidningarissa niitä oli 1600-luvulla erittäin harvoin ja satunnaisesti.
"1700-1800 / Suomessa papit lukevat seurakunnalle jumalanpalvelusten jälkeen tiedotuksia ja sanomalehtiä" Kirkonkuulutukset ovat Suomen historiaa tuntevalle selviö, mutta missään en ole nähnyt väitettä, että sanomalehtiä olisi luettu kuulutusten yhteydessä. Niiden sisällöissä on päällekkäisyyksiä, mutta tieto kulki useita reittejä. Varmuuden vakuudeksi kysyin kavereilta ja kaksi 1700-luvun tutkijaa olivat samaa mieltä kanssani: museon väite on omituinen eikä vastaa tuntemaamme tietoa.
"1760-1770 / Yleisönosastot ilmestyvät sanomalehtiin ja lehdille värvätään ulkomaankirjeenvaihtajia" Tämä rivi on täysin käsittämätön. Ensinnäkin, minkä alueen sanomalehdistä puhutaan? Mitä on tarkoitettu yleisönosastolla? Tai ulkomaankirjeenvaihtajilla, kun sanomalehden lähtökohta oli ollut ulkomailta lähetetyn tiedon julkaiseminen?
Moderni, mielipiteitä esittävä osasto syntyi Suomessa 1800-luvun lopulla, kuten Satu Sorvali tuoreessa väitöskirjassaan Sapenpurkua ja sanasotia: 1800-luvun lopun suomalaislehdistön ärtynyt tunne- ja keskustelukulttuuri osoitti. Minä puolestani väitöskirjassani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791 kerroin, että jo ennen Inrikes Tidningarin aloitusta 1760, Ruotsissa oli käyty lehdistössä lukijoiden välistä keskustelua. Sorvalin tulokset olivat käytettävissä artikkeleissaan ennen vuoden loppua, jolloin näyttelyn käsikirjoitus on viimeistelty. Jos taas on tarkoitettu väitöskirjassani käsittelemääni lukijoiden kirjoittamista laajemmin, niin ehkä (!) annettu ajoitus on perusteltavissa Saksan intelligenzblätter-lehtien kasvulla.
"1766 / Painovapauslaki voimaan Ruotsissa, sensuuri poistetaan (palautetaan 1772)" Joulukuussa 1766 säädetyn lain myötä ennakkosensuuri poistettiin. Se ei tullut samassa muodossa takaisin. Toisaalla näyttelyssä hehkutetaan Anders Chydeniusta ja sanotaan että "Vuonna 1774 rajoitukset palasivat ennalleen". Näyttelytekstit vaativat yleistystä, mutta tuo ei pidä kirjaimellisesti eikä merkityksellisesti paikkaansa.
Mutkia oiottiin myös varsinaisen näyttelyn yhden ruudun virkkeessä "Vuonna 1847 Suomessa julkaistiin ensimmäinen lapsille suunnattu kirja Zachris Topeliuksen Sagor". Kuten Wikipediakin tietää, Sagor oli ensimmäinen kuvitettu lastenkirja. Sitä edeltäneestä lastenkirjallisuudesta voi lukea esimerkiksi Heidi Hakkaraisen tekstistä Suomenkielinen lastenkirjallisuus 1800-luvun alun Viipurissa.
Isossa karttakuvassa väitettiin olevan "Euroopan varhaisimmat sanomalehdet 1651-1700". Ensivilaisulla kiinnitin huomioni Riian kohdalta puuttuvaan merkkiin. Kotona tajusin, ettei Pariisissakaan ollut täppää. Vuonna 1631 perustettu Gazette vastaa sisällöltään Posttidningaria, joka perustettiin 1645. Ensiksimainitun huomioimatta jättämistä ei siis selitä ilmestymisen alkaminen ennen vuotta 1651 eikä julkaisun luonne. Vaan joku muu asia.
Facebook-kaverini totesi, että Wikipediasta löytyneessä varhaisten sanomalehtien listassa ei ollut Riikaa. Toivottavasti tämä ei ole selitys museonäyttelyn karttakuvan valikoimalle.
Otsikon "Ensimmäiset lehdet" alla aloitettiin "Suomi sai ensimmäiset sanomalehtensä melko myöhään muuhuun Eurooppaan verrattuna". Vertailussa kannattaisi varmaan ottaa huomioon muutakin kuin modernit valtiorajat? "Myös ruotsalaisia lehtiä tilattiin Suomeen". Joo, ja niihin kirjoitettiin Suomesta. Ja hämmentävää kyllä, Suomeen tilattiin lehtiä myös aivan muista maista.
Kuva Stockholms Postenista 1.3.1828 oli saanut kuvatekstin "Stockholms Postenilla oli lukijoita myös Ruotsin kuningaskunnan itäpuolella, Suomessa". Miksi tämä sanomalehti ja sen numero oli nostettu esille? Lehti oli jo kuoleman partaalla ja pari vuotta myöhemmin Tukholmassa alkoi ilmestyä "modernimpi" Aftonbladet.
Hyvä museonäyttely herättää kysymyksiä, mutta ei tällaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti