Kun Suomessakin harrastettiin volapykiä

Wikipedia tietää kertoa, että katolilainen pappi Johann Martin Schleyer "sai unettomana yönä ilmestyksen, jossa Jumala käski häntä luomaan kansainvälisen kielen". Aherruksestaan vuosina 1879-80 syntyi "ensimmäinen keinotekoinen kansainvälinen apukieli" volapük, joka Suomessa sekä ruotsiksi että suomeksi kirjoitettiin myös muodossa volapyk.

Tieto uutuudesta näyttää saapuneen Suomeen vasta vuonna 1886. Tuolloin Finsk tidskrift julkaisi kielestä artikkelin ja esimerkiksi Hämeen Sanomat kirjoitti 9.3.1886, että "Volapük on ihmeellisin "ihmisneron" tuote. Se on nimittäin tekemällä tehty sekamelska kaikista kielistä ja aiottu maailman yhteiseksi kieleksi. Muutamat tuhannet sitä jo taitavat Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Englannissa."

Yksi kielen oppijoista oli "neiti Emma Serenius, täältä Kuopiosta kotoisin". Opiskelu tapahtui "Saksassa, Münchenissä erään saksalaisen professorin luona. Hän kuuluu oppineenkin sitä parhaiten kaikista niistä, jotka tuon professorin luona sitä olivat oppimassa. Ja on hän saanut siitä kunniadiploomin." (Tapio 2.4.1887) Emma Sereniuksen opinnot selittävät sen, miksi Suomen matkailijayhdistyksen Kuopion osasto palveli matkailijoita vuonna 1888 volapykin kielellä. 

Emma Sereniuksella tarkoitettaneen Maria Emelie Sereniusta (s. 29.2.1864), jonka isä, köyhäinkoulun opettaja Tobias Serenius, oli kuollut jo vuonna 1866 (Kuopio RK 1859-68, 82, 402; LK 1861-68, 664). Jälleen kerran alan ihmettelemään, mistä rahat lasten koulutukseen saatiin. Emman isoveli Felix pääsi yliopistoon ja Emma Eurooppaan. Tällä kertaa vastaus löytyy digitoiduista lehdistä. Emman äiti Emelie Juliana Serenius (o.s. Wahlsten) perusti kangas- ja korutavarain kaupan (Tapio 5.3.1870, Savo 1.6.1886, Registertidning för varumärken 33/1897).

Maria Emelie Serenius ei seurannut äitiään kaupalliselle alalle vaan aloitti opettajan uransa viimeistään syksyllä 1889 (Finland 5.6.1889). Vuonna 1900 nimettiin "Oulun kuuromykkäin koulun asumalaitoksen" johtajaksi ja oli sitä ennen toiminut opettajana (Kaiku 7.12.1900). 

Serenius tuskin oli ainoa volapykin opiskeluun innostunut Suomessa, jossa itseopiskelijoille oli myynnissä ainakin Tukholmassa 1887 painettu "Fullständig Lärokurs i Volapük". Vuoden 1889 toisessa numerossaan Joensuussa ilmestynyt Karjalatar ilmoitti, että "Volapükin kieliopin sovitamme Karjalattareen niin, että kukin voipi sen osan irtileikkaamalla ja säilyttämällä saada itsellensä sen kielen kieliopin, ja jos ahkerasti sitä lukee, osaa kielenkin silloin kun kielioppi on täydellisenä ilmestynyt". Samassa numerossa oli ensimmäiset sivut kirjasta "Helppotajuinen Oppikirja Schleyer'in maailmankielessä Volapük", jonka oli toimittanut J. Weisell, joka oli päivännyt esipuheen Utrassa 2.1.1889. Kyseessä on siis Utran sahan konttoristi Johannes Weisell, joka on jäänyt historiaan kolmen Väisälä-sukunimeä käyttäneen professorin isänä. Kun julkaisu päättyi, todettiin, että "volapükistimme" oli laatinut kieliopin "Innostuneena asiaan, "rahallisia palkkioita", "painatus-apuja", tai "korvauksia" vaatimatta (Karjalatar 2.8.1889).

Johannes Weisell perheineen.
Suomen kuvalehti 51-52/1936

Toisella puolella maata sanomalehti Lounas oli 21.11.1888 päättänyt artikkelinsa "Volapykistä eli maailmankielestä" toteamukseen "Ei siis saata olla, vaikka Volapykin rakentajan vaivannäköä kunnioittaisikin, Volapykilläkään henkistä arvoa, johon käytännöllisyydenkään tähden kannattaisi vaivannäköäansa uhrata". Siihen kirjoitettu Karjalattaressa 14.&21.12.1888 julkaistu monisanainen vastine oli tietenkin Johannes Weisellin kynästä. Länsi-Suomessa siihen vastattiin vasta syksyllä, mutta monisanaisesti (Lounas 13.&16.8.1889). Weissel jatkoi puolustusta vielä yhdessä kirjoituksessa (Lounas 8.10.1889). 

Silkasta hörhöilystä ei ollut kyse, sillä Suomen matkailijayhdistyksen vuonna 1889 kustantamassa oppaassa  "Helsinki ympäristöineen. Käsikirja matkustajille." kerrotaan, että kaupungin kauppiasseuran kirjastossa oli käytettävänä "suomen-, ruotsin-, saksan-, ranskan-, englannin ja volapykinkielisiä sanomalehtiä."

Vuonnna 1890 11 vuotta vanhalla volapykillä arveltiin olevan 5 miljoonaa käyttäjää (Rauman lehti 4.6.1890). Vuotta myöhemmin sanomalehdet Suomessa kertoivat esperantosta, jonka oppaan suomennostyö oli käynnissä jo vuonna 1894.