Sessiossa "Digitaaliset ja materiaaliset tietokannat" Tapio Salmisen Viabundus-esityksessä oli aiempiin verrattuna uutta tai tuli paremmin esiin se, että kartalla on mahdollista merkitä epävarmat tiedot ja keskeneräinen työ. Salminen myös toi esiin huolensa siitä, että kartallistettu tieto tilastojen tapaan näyttää liian helposti "varmalta". Tätä teemaa yritin (epäonnistuneesti) änkyttää torstaisen Maria Ågrenin kutsutun luennon yleisökommentissani.
Salmisen mainitsema tanskalaisten osuuden dokumentaatio (pdf) kuullosti paikan päällä hyvältä, mutta tätä kirjoittaessani silmieni edessä on muistiinpano "mahdollisesti osaksi Paikkatietoikkunaa". Lisäksi muistan innokaan kysymyksen datan avoimuudesta ja myönteisen vastauksen. Kun/jos dataan laatuun liittyvä dokementaatio on erillinen, se ei pysy mukana eikä tule datan kanssa esitetäväksi, jos joku tähän joskus teknisen keinon keksikin.
Kalle Kananoja & Ilari Virtanen esittelivät hanketta, jossa on tarkoitus luoda vuosisatoja kattava henkilöhistoriallinen parantajatietokanta. Työ on aloitettu 1800-luvun oikeustapauksista ja 1900-luvulla kerätystä muistitiedosta. Monet nimet ovat epätäydellisiä ja ajoitukset epäselviä, joten tiedon rakenteisemisessa on haasteita tiedossa. Näistä emme kuitenkaan kuulleet emmekä myöskään kysymysmerkillä varustetusta joukkoistamisesta. Julkaisua visioitiin 4-5 vuoden päähän.
Kolmantena sessiossa puhui Liisa Kunnas-Pusa, joka hahmotteli Turun akatemian (enimmäkseen palaneiden) kokoelmien tutkimusta. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua CfP:hen.
Päivän toinen sessio esitteli (pääasiassa) Itä-Suomen yliopistossa käynnissä olevaa akatemiaprojektia Grand Duchy of Finland as Political Space. Hanke kattaa sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajan.
Kimmo Katajala tarkasteli esityksessään Juhana III:n keskellä Venäjää vastaan käytyä 25 vuotista sotaa keksimää Suomen suurruhtinastitteliä. Idea oli todennäköisesti saatu Venäjältä tai Liettuasta, sillä muualla käsitettä ei ollutkaan. Näissä maissa hallitsija titteli oli ollut käytössä jo vuosisatoja ja Katajalan tulkinta oli (ymmärrykseni mukaan), että Juhana III yritti luoda keskiaikaista feodaalimallia kuvastavaa valtarakennetta. Ruhtinaan valta liittyi ihmissuhteisiin, joten maantieteellistä suurruhtinaskuntaa alettiin hahmottaa vasta 1600-luvun puolella
Jenni Merovuo hyppäsi 1700-luvulle, jolloin suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsin monarkit menettivät suuriruhtinuudet, mutta Suomen suuriruhtinaskunnasta vielä toisinaan puhuttiin. Käsitteet olivat siis merkillisen erillään toisistaan. Jännää oli myös se, että uusi suuriruhtinas nimitettiin, kun suhteet Venäjään olivat kiristyneet. Kyseisen suurruhtinaan elämä jäi kuitenkin lyhyeksi, kuten äskettäisestä Te Deum -koosteestani kävi ilmi.
Selostaessani kuulemaani lounaalla tuttavalleni, tämä kysyi siirtymästä Venäjän valtaan. Perustiko Aleksanteri I uuden suurituhtimaskunnan vai siirtyikö hänelle sellainen? Tästä ei ollut sessiossa puhetta, sillä kolmannessa esityksessä Alina Kuusisto puhui otsikolla "Alueiden suuriruhtinaskunta - Alueellisen tilan rakentuminen Pohjois-Karjalassa 1850-1890 -luvuilla". Minua kiinnosti keissiä enemmän ilmiö yleisesti ja toivottavasti ehtisin siitä enemmän lukemaan ja ymmärtämään. Onko lähteissä näkymätön alueellinen identiteetti itsestäänselvyys vai vielä luomaton? Jos luodaan, niin luodaanko tyhjästä? (Ks. esim. kolme sitaattia kokemäkeläisistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti