Suomen keskiajan historiantutkimusta seuraava ei voi välttyä tiedolta, että keskiaikaisia käsikirjoituksia päätyi reformaation jälkeen kirjankansien täytteeksi. Mutta kolmen vuoden lehdistöhistorian lukemisen jälkeenkin minulle tuli yllätyksenä Eeli Granit-Ilmoniemen tiedotus toimittamassaan lehdessä Aurora 1/1922:
Vanhin säilynyt sanomalehti nykyisessä merkityksessä on Johannes Carolus nimisen kirjanpainajan ja v. 1609 Strassburgissa julkaisema »Relatio». Samantapaisia on allekirjoittanut saanut kansitutkimuksen avulla päivän valoon, nim. Helsingin yliopiston kirjastossa osan ensimäistä numeroa v:lta 1620 sekä Perniön pappilassa erään pergamentin, josta seuraavassa numerossa puhutaan, sisäsivun peitteenä painoarkin kappaleen latinankielistä sanomalehteä v:lta 1626.
Se lehti, josta ylempänä on yksi sivu jäljennetty, on niinikään kansilöytö, saatu Porissa Satakunnan museossa. Sen nimenä on »Continuatio VIII der Historischen Relation», joka osoittaa, että »Relatio» niminen lehti on jo kauvan ilmestynyt, josta kys. oleva on jatkoa, 8:s järjestyksessä. Olen koettanut saada selvää tämän lehden ilmestyspaikasta, mutta vaikka kysely on mennyt Berlinin, Göttingenin, Münchenin, Wienin ja Praagin kirjastoihin, ei asiaa ole voitu ratkaista, kun tämä lehti on mainituista kirjastoista puuttunut. Kaikesta päättäen »Relatio» on ilmestynyt kahdesti vuodessa ja arvelun mukaan jaettu markkinaväelle, mikä osaltaan selittää lehden harvinaisuuden, sillä kun uutiset on luettu, on se viskattu menemään, niinkuin nytkin vielä tehdään. [...]
Kuvassa näemme elokuun alun v. 1611. Wienissä on ollut 3 p. elokuuta niin ankara rajuilma, että on lennellyt melkein munankokoisia kiviä ja niin rankasti satanut, että tulvavesi on mennessään taloja vienyt. Salama on Hernalsissa saarnanaikana tappanut akan, joka on jäänyt siihen paikkaan makaamaan. Samalla sivulla kerrotaan, kuinka kuningas Matthias saa koko Siebenbürgenin valtaansa. Lehden muusta sisällyksestä mainittakoon m. m., että turkkilaiset ovat tavallisuuden mukaan hyvin levottomia, he aikovat ryhtyä sotimaan Unkaria ja Puolaa vastaan, muutenkin on elämä yleensä hyvin rauhatonta ja sotaista.
Tämä sanomalehtilöytö, samoinkuin lukuisat muut, herättää sen ajatuksen, että meilläkin täällä Suomessa olisi kansitutkimuksia oikein järjestelmällisesti suoritettava. Työ sopisi parhaiten kirjastojen ja arkistojen virkamiehille, joilla on runsaasti tutkimusaineistoa käytettävänä. Ei pidä ollenkaan luulla, että aineisto olisi jo loppunut. Monivuotisen kokemuksen nojalla saatan vakuuttaa, että kansitutkimuksen kautta voidaan vielä saada ilmoille aivan uskomattoman paljo näytteitä entisajan kirjallisista tuotteista, jotka ajan hammas on muuten perinpohjin hävittänyt. Olisi hyvä, jos useammat tätä alaa harrastaisivat, jotta kokemuksen pohjalla päästäisiin sellaisiin menettelytapoihin, ettei mitään arvokkaampaa kansia liotettaissa ja lehtikerroksia irroitettaissa menisi pilalle, niinkuin valitettavasti on joskus sattunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti