Korpilahdella vihittiin 7.10.1846 avioliittoon sahan inspehtori Gustaf Koskelin ja neito Sofia Johanna Ottilia Fredrika v. Knorring. He asettuivat asumaan Sofian lapsuudenkotiin Kurkelaan, joka oli Ruotsin vallan aikaan ollut vänrikin puustelli. Esikoistytär syntyi 17.1.1849 ja sai suhteellisen erikoisen nimen Hjelmina Eugenia Sofia. Melko erikoiselta vaikuttaa myös lapsuutensa, sillä Jouni Yrjänän väitöskirjan Metsäpirulainen : Liikemies Erik Johan Längman (1799-1863) talousjärjestelmän murroksessa mukaan
Koskelinin vaimo, Sofia os. Knorring, oli palvellut Längmanin Ummeljoen taloudenhoitajana keväästä 1855 lähtien. Koskelinien yhdeksän vuotta kestäneestä avioliitosta oli syntynyt vain yksi lapsi, 1840-luvun lopulla syntynyt Hjelmina. Joulukuussa 1856 Sofia sai Korpilahdella poikavauvan, joka kastettiin Unoksi. Längman pyydettiin pojan kummiksi. Sofia palasi elokuussa Parpulan taloudenhoitajaksi. Mukana muutti myös Uno, jolle kummisetä osti oman sängyn. Sofia Koskelin synnytti tammikuun lopulla 1859 Korpilahdella tyttären, Elidan, josta tuli isoveljensä tavoin Längmanin kummilapsi. Längman viihtyi Kurkelassa aina maaliskuun lopulle.(s. 246-247)
Yrjänä ei vedä johtopäätöksiä, mutta myöhemmin selviää, että Längman määräsi testamentissaan elinkorot Sofia Koskelinille ja kummilapsilleen Unolle ja Elidalle (s. 266). Hjelminan vanhempien avioelämää miettimään jäämättä voi pitää mahdollisena, että esikoistytär kasvoi muutaman lapsuuden vuoden ilman äitiään.
Kesäkuussa 1862 Hjelmina matkasi äitinsä ja nuorempien sisarusten kanssa vasta puoli vuotta vanhalla junayhteydellä Hämeenlinnasta Helsinkiin ja sieltä eteenpäin Ruotsiin. Siellä he nauttivat kylpyläelämästä Södertäljessä ja Söderköpingissä. Längmanin ehdotuksesta ja ilmeisesti myös rahoituksellaan 13-vuotias Hjelmina jäi tukholmalaiseen pensionaattiin. Tytön isälle Längman perusteli ratkaisua kirjeessään näin:
Sillä hän on jo siinä iässä, ettei yhtään aikaa pitäisi menettää sopivan kouluopetuksen saamisessa, ja kun muutto maalle vie häneltä siihen kaiken mahdollisuuden, ja kun oppi, jota hän ajoittain voi Jyväskylässä saada, ei ole niin opettavaista kuin samanlaisissa kouluissa Tukholmassa pitäisi olla, ja kun jokaisen ihmisen aivot tarvitsevat niiden vastaanottokyvyn mukaista ruokintaa, jota kautta aivot ensin leikkimällä saavat nopeammin ja helpommin mahdollisuuden ymmärtää kaiken muun mitä myöhemmin eteen tulee, niin haluan ajoissa ja vielä eläessäni täyttää velvollisuuteni kummipoikaani kohtaan – – mitä hän ei voi Tukholmassa nähdä mitä hän Kurkelassa näkisi – – samanikäisten paremman kasvatuksen saaneiden lasten seura tukisi myös hänen ymmärryksensä kehittymistä. (s. 297)
Pian tämän jälkeen Längmanin suhteet Koskelinien perheeseen kylmenivät. Kesällä 1863 Längman ei suostunut rahoittamaan Sofian matkaa Tukholmaan Hjelminaa katsomaan. Hjelminan koulutusta hän kuitenkin suunnitteli maksavansa seuraavaan kesään.(s. 299)
Pensionaattivuosista välittyi Hjelminan Ellinor-tyttären muistelmaan lehdessä Uutta kylvöä 1922 pieni väläys:
Äitini, joka nuorena tyttönä oli ollut pari vuotta Tukholmassa "pensioonissa kirjailija C. J. L. Almqvistin perheessä ja m. m. kerran kuninkaan kutsuissa" herättänyt huomiota "punaisella tukallaan" oli tosinaisellisena esikuvanani opettanut minut ymmärtämään hyvyyttä ja kauneutta luonnossa ja ihmisissä. Suuren lapsilauman hyväksi ahersi hän yöt päivät jättäen meille kuvan kärsivällisestä, sopusointuisesta luonteesta.
Hjelmina Eugenia Sofia meni naimisiin Jyväskylässä 27.1.1869 kauppias Karl Wilh. Wiktor Wikströmin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti