Lutherin sormus vuonna 1920

Eilen (tai oikeastaan jo toissailtana) Kansalliskirjasto avasi internettiin vuosien 1911-1920 digitoituja sanomalehtiä ja aikakauslehtiä. Kaikki ovat tietenkin innoissaan ja täpinöissään, mutta en muista nähneeni mainintaa siitä kuinka suuri osa ajan lehdistä on digitoitu.

Ehkä vaan parempi nauttia ja pitää hauskaa. Omaksi iloksi etsimäni mummon isoisän kuolinilmoituksen sijaan palaan täällä blogissa Lutherin vihkisormukseen, joka on jäänyt mieltäni vaivaamaan. Ja sopii tähän reformaation juhlavuoteen.

Kansalliskirjaston vapaakappaleasemilla kokeilin joskus aikakauslehtien puolella Luther ja sormus -hakua ja sain esiin Tuulispäästä 32/1920 pätkän.

Martti Lutherin vihkisormuksia on viime viikkojen kuluessa löydetty jo pari kolme kappaletta meidän maastamme. Pelloissa ja piironginlaatikoissa ja minkä missäkin lienee niitä vielä melkoiset varastot.
Oppi-isämme meni naimisiin ikäänkuin mielenosoituksellisesti. Antaakseen paaville oikein päin kuonoa.
Siinä mielessä hän lienee siis valmistuttanut vihkisormuksiakin erinäisiä pyykkivasullisia. Ettei jäisi mitään epäilyksen varaa, vaikka sattuisi joku sormus hukkumaankin.
Se oli ponteva mies kaikissa edes-ottamisissaan, sen tohtori Martti.

Se, mihin todelliseen uutiseen tässä viitattiin jäi kirjastossa istuessa selvittämättä. Nyt sanomalehtien puolelle katsoen on selvää, että löytyneitä sormuksia on vain yksi.

Martti Lutherin vihkisormus löytynyt Vehkalahdella? Kotka Nyheterille on saapunut Vehkalahdelta ihmeellinen tieto. Siellä nim. olisi kuulemma eräs pieni tyttö joku aika sitten löytänyt pellolta sormuksen. Sormus havaittiin, kun se oli puhdistettu, hopeiseksi kivellä varustetuksi vihkisormukseksi, jossa oli Martti Lutherin ja hänen puolisonsa täydelliset nimet, lisäksi yhdellä puolen kiveä Kristuskuva ja toisella puolen käärmeen kuva.
Sormus on erään asiantuntijan lausunnon mukaan todennäköisesti suuren uskonpuhdistajan Martti Lutherin ja hänen puolisonsa vihkisormus.

Tämä Maakansan 22.7.1920 suomeksi ensimmäisenä esittämä uutinen kopioitiin muutamaan muuhunkin lehteen eikä missään ilmeisesti "paljastettu", että sormuksesta oli tehty edellisen sadan vuoden aikana monen monta kopiota ja että alkuperäisenä pidetty oli kultainen.

P. S. Alkuperäisen blogitekstin jälkeen tein lisähakuja ja huomasin tarinaversion, jossa vihkisormusta sanottiin Lucas Cranachin suunnittelemaksi. Tämän taustaksi on helppo ymmärtää taitelijan maalaamat muotokuvat Lutherista ja vaimostaan. Ruotsin Nationalmuseumin annettua omien versioidensa tarkat digikuvat käyttöön on helppo todeta, ettei Martilla näy käsiä eikä sormuksia. (Germanisches Nationalmuseumilla kädet, mutta ei sormuksia.) Katarinan sormuksista saa selvää sen verran, ettei yksikään näkyvillä oleva ole edellä tarkoitettu ristiinnaulittua esittävä sormus eikä myöskään se toinen vihki/kihlasormukseksi väitetty, jossa kaksi sormusta lukittuu yhteen.