Toimijaesittelyssä Gunilla Peräsalo ritarihuoneelta kertoi, että Carpelanin sukutauluista on jo tullut Johanna Aminoff-Winbergin täydentämiä osia ja luonnollisesti loputkin tulevat aakkosjärjestyksessä. Moinen oli mennyt minulta täysin ohi.
Sotilasteemaan liittyen Christer Kuvaja piti esitelmän sotaakäyvän armeijan ruuasta ja rehusta. Oli hyvä palauttaa mieleen, kuinka suuria määriä molempia tarvitaan ja kuinka vaikeaa hankinta on. Esimerkiksi hevosten rehuja piti olla niin paljon, että kuljetus kauempaa oli käytännössä mahdotonta. Olisi sitäpaitsi vaatinut vielä enemmän rehua. En muuten muista yhtään sotamuseota, jossa aihetta olisi käsitelty.
Hankintakeinoina Kuvaja luetteli ryöstön, paloveron, verotuksen ja oston. Paloverosta tuli mieleen sekä viikinkien englantilaisilta vaatima danegeld että Stenfelt-kirjassa kierrättämäni Maria Grapen tarina Krimin sodasta Oulussa, jossa englantilaiset olisivat luopuneet polttoaikeistaan, jos olisivat saaneet elintarvikkeita. Euroopan aineetonta kulttuuriperintöä?
Lounastauon jälkeen puhui ruotsalainen Lars Ericson Wolke sotilaslähteistä karoliinisotilaan vartioimana. Kaiken olisi pitänyt olla tuttua, mutta kertaus kannattaa aina. Olinko tullut ajatelleeksi, että sotilaslähteiden alku 1500-luvulla on liitettävissä Kustaa Vaasan hallintokehitykseen?
Sotamiesten ottoon liittyvät luettelot 1600-luvulla ovat jääneet minulle niin vieraiksi lähteiksi, etten edes muista niille oikeaa suomenkielistä nimeä. Periaatteessa olen tiennyt luetteloiden olemassaolosta, mutta milloinkaan en ole niitä hakenut, käyttämisestä puhumattakaan. Esimerkiksi Petter Sundin kanssa olisivat voineet auttaa Mörtsundan vaiheissa, eli aika vahva uups tähän väliin. Löytyvät Riksarkivetin digitoinneista nimellä Roterings- och utskrivningslängder 1620-1680.
Toinen uups-hetki oli Wolken mainitessa laivaston rullat. Jotain näistä kyllä mielestäni koskin Schildt-jälkeläisiä selvitellessä, mutta kun kirjaan tuli sukupolvittain laivastolaisia eikä ainoatakaan viitettä arkistoaineistoon, en tainnut tehdä tarpeeksi. Mahdollisesti olisi ollut hyötyä myös Ruotsin ruotuväkilaitoksen perusteoksesta, joka kulkee tekijänsä Grillin nimellä. Nopealla googlauksella löytyi Riksarkivetin haku sisältöön, joka ainakin todisti esivanhempieni tilan ratsutilaksi. Onneksi tiesin tämän muutenkin.
Suomen puolelta Grill oli tehnyt vähemmän yksityiskohtaisen selvityksen, joka julkaistiin lehdessä Kungl. Krigsvetenskapsakademiens tidskrift 1852, s. 481-497, 545-562.
Suuren Pohjan sodan yhteydessä Wolke mainitsi tilanteet, joissa paosta, vankeudesta tai sodasta muuten palannut löysi puolisonsa uudelleen avioituneena. Avioliittoja saatoi solmia myös poissaolija, kuten tässä ja tässä tapauksessa.
Lopuksi Wolke totesi vakuuttavasti sen, mitä olin puolihuolimattomasti epäillyt: Suomen joukkoyksikköjen rullat pitää käydä läpi sekä KA:n Militaria-sarjasta että KrA:n rullista. Jälkimmäiset ovat digitoituna Riksarkivetin sivuilla, jossa pitää muistaa tarkistaa sekä Genralmönsterrullor että Rullor.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti