Osallistujamäärän kehitys selvisi aloitussessiossa, jonka pääasiallinen anti olisi pitänyt olla historioriantutkijoiden tyypittelyä käsittelevä esitelmä, jota oli kutsuttu pitämään Herman Paul. Vaikka olen viime aikoina tankannut kaikenlaisia historiantutkimusta käsitteleviä tekstejä niin kuivaharjoitelu ei auttanut kyllä yhtään. Käsittääkseni Paul esitti, että historiantutkijoita olisi koulukuntien ja metodivalintojen sijaan hedelmällisempää tarkastella persooniksi kutsutuilla malleilla, jotka kattavat tavat, hyveet, taidot ja osaamisen. Tunnissa hän toki ehti sanoa paljon muutakin, mutta ei sellaista, josta pystyisin omin sanoin kertomaan.
Eli oli helpotus astua sessioon Kaukainen rajaseutu, jossa puhuttiin maanläheisesti. Ensimmäisenä Matti Leiviskä hahmotteli Pohjanmaan maakunnan väestö- ja rajahistoriaa. Pohjanmaata erotti Satakunnassa asumaton (?) metsä ja Savosta maanselkä. Jälkimmäisestä rajasta on rajankäyntejä 1400-luvulta ja 1600-luvulta oikeustapauksia.
Leiviskän tulevallle väitöskirjalle Pohjanmaan asutuksen synnystä löytyy varmasti lukijoita akatemian ulkopuolelta. Jo 800-luvun paikkeilla eteläisemmälle rannikolle oli saapunut pohjoiskantasuomen puhujia (tästä lisää tietoa Leiviskän ja Harri Mantilan artikkelissa). Karjalasta muutti porukkaa 1100-luvun tienoilla Pyhäjoen pohjoispuoliselle rannikolle. Ja kuten DSH:ssa kuulltiin, Ruotsista tuli rannikolle porukkaa 1200-luvulla ja savolaiset alkoivat siirtyä Pohjanmaan jokien latvoille sekä Kainuuseen 1500-luvun puolivälissä. Viipurin suunnalta, todennäköisesti sikäläisten levottomuuksien tähden, tuli uusi joukko muuttajia 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa.
Myös väitöskirjaa tekevä Maria Julku kertoi Pohjanmaan käskynhaltija Isak Behmin liikkumisesta virkakaudellaan 1605-1610. Syntyi vaikutelma, että Tukholmassa ei tajuttu mitään. (Ei niillä kyllä olluty alueesta kunnon karttaakaan.) Behm määrättiin järkkäämään sotaretkiä epärealistisessa aikataulussa, alueen asukkaiden olisi pitänyt lähteä päivätöihin satojen kilometrien päähän ja kuningas tarkisti vasta 2 vuotta Kajaanin linnan rakennuksen käynnistyttyä, että pitkäköhän matka sinne on Oulusta.
Kajaania linnoineen yhteisönä Brahen vapaaherrakauden aikana väitöskirjassaan tarkasteleva Eeva-Riikka Iisakkila oli löytänyt tuomiokirjoista tapauksia, jotka ovat tuttuja muistakin 1600-luvun kaupungeista, kuten Helsingistä ja Norrköpingistä. Oliko Ruotsin kaupunkien välillä oikeastaan mitään eroja? Yhtenäiskulttuuri?
Lopuksi Matti Mäntylä selitti perusteita Pohjanmaan uudisasutuksesta 1700-luvulla, jolloin ensin proaktiivisesti ja myöhemmin viarnomaistyönä syntyi uusia tiloja aiemmin viljelemätömille alueille. Mäntylä oli aikanaan gradussaan todennut, että tutkimusalueellaan viljelijöiden vaihtuvuus oli huomattavaa ja hän tulkitsi tämän verojen pakoiluksi. Minusta tätä ja paikallisten viranomaisten esittämiä lausuntoja ehdotettujen tilojen maiden riittämättömydestä, selittää huomatavasti paremmin se, että tilat eivät kannattaneet verohelpotusten lakattua. Samaa mieltä oli Miikka Voutilainen, joka ehti kysymään minua ennen.
Seuraavassa sessiossa Voutilainen selosti luotuja aikasarjoja Suomen väestölle ja maataloustuotannolle 1647-1900. Nämä liittyvät projektiin, jonka tähtäimessä on menneisyyteen ulottuva BKT-sarja, ja josta olin viimeksi kuullut kesäkuussa.
Väestöä ajalle ennen suhteellisen kattavaa kirkonkirja-aineistoa ja/tai taulukkolaitosta on yleensä arvottu verotuslähteistä. Nyt oli yritetty jotain ihan muuta ja laskennallisella mallilla pyöritetty Hiskiin syötetyt kasteet ja hautaustiedot väestöksi. Kun minulla on jonkinlainen (lue: 25 vuoden kokemus) käsitys 1600-luvun historiakirjosta ja mallintamisestakin korkeakoulututkinto, niin en ihan yskimättä tulosta niele. Mutta esitettiin sentään todennäköisyysjakaumana.
Maataloustuotannon arviointi näytti huomattavasti simppelimmältä tapaukselta. Viljelysala per alamainen korreloi erittäin hyvin siihen pätkään dataa, jota on käytettävissä tuotannosta. Voutilainen sanoi itse yllättyneensä siitä kuinka vähäinen osa viljasta tuli kaskesta. Käsittääkseni huomio koski 1800-luvun alkupuolta.
Riina Turusen esitys teollisuudesta ja käsityöstä sekä Jari Ojalan ulkomaakaupasta eivät jättäneet muistiinpanoihini mitään jaettavaa. Syytetään vaikka yötä junan makuuvaunussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti