Entisajan takeaway Helsingissä

Helsingin kaupunginmuseon esinekuvissa ei ole porttööriä
1800-luvulta. Tämä 1920-luvun lopulta. CC BY 4.0

Yksi vaikuttavimmista museokokemuksista minulle oli Anna Kortelaisen Ateneumille kuratoiman näyttelyn metalliastia, jossa 1900-luvun alussa kannettiin ravintolasta ruoka-annos kotiin. Siis jo yli sata vuotta sitten saattoi lakata kokkaamasta kotona?

Juu, ja jo KAKSI sataa vuotta sitten saattoi lakata kotona kokkaamisen, johon tuolloin yksineläjällä ei usein ollut mahdollisuuttakaan. Käytännön järjestelyistä kertovat ainakin sanomalehti-ilmoitukset, jotka jättävät kyllä tulkinnankin varaa.

Kun Turku oli vielä yliopistokaupunki vuonna 1820 Anna C. Lindstedt ilmoitti, että osoitteessaan "serveras alla dagar med Frukost, Middag och Qvälsvard, och kan efter öfverenskommelse med Portörer åt dem som behaga, alla dagar Spisning afhemtas" (Åbo Tidningar 29.3.1820) Sopimuksesta siis toimitettiin tai sai hakea aterioita kotiin.

Kymmenen vuotta myöhemmin Helsingissä Traktööri Sundström "håller spisning med portör", G. A. Nodbergillä "mat till afhemtning med portör" ja Carin Björkströmillä "mat till hemtning" (Helsingfors Tidningar 20., 27.10.1830). Christina Landerbäck "lemnar mat på portörer" (Helsingfors Tidningar 17.10.1832, 31.10.1835). Onko portööri astia vai sitä kantava henkilö? Onko sattumaa, että löytämäni ilmoitukset ajoittuvat syksyyn, jolloin ylioppilaat ja muutkin palaavat kaupunkiin?

Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa säilytetystä muistelmasta selvisi, että ainakin jotkut ylioppilaat palkkasivat matamin hakemaan ruuan eli saivat kotiinkuljetettua ruokaa. Sekään ei ole siis Suomessa uutuus, vaikka on oudolta tuntunutkin.

P. S. Kuvituskuvan porttöörillä "on haettu ruokaa (3 ruokalajia) Erottajan "automaatista"", joten kertauksena
Miltä automaattiravintola näytti? ja Automaattiravintoloista täydennystä. Sittemmin avattujen myöhempien digitoitujen lehtien sivuilta löytyisi jatkoja ja lisätietoa, jota en ole saanut aikaiseksi kerätä talteen. Sentään esitin Tuulispäässä vuonna 1911 jaetun määritelmän. Ritva Kylliltä kuulin, että "vuonna 1912 automaatteja oli Helsingissä jo toistakymmentä". Ainakin Ruotsissa automaattiravintoloiden katoamisen selitykseksi on esitetty sitä, että "niitä ei sähköistetty ja itsepalvelukonseptista, jossa ruoka haettiin tiskiltä, tuli tavallisempia".