Spritmuseumin perusnäyttely alkoi koivumetsän tunnelmassa ja muutenkin pysyttiin keveällä linjalla. Alkoholi oli enimmäkseen iloinen asia ja sen sääntelyn historiassa huvittavia piirteitä. Esillä oli menneisyyden lisäksi melko paljon nykyajan kulttuuria.
Historiaa oli esitetty kahdella teemaseinällä. Niistä sai jotain irti jo katsomalla ja kosketusnäytöllä oli kahdella tarkkuustasolla lisää tekstiä. Jostain näistä opin, että Ruotsin talonpoikien tapana oli ollut vappuna "sopa märg". Jos ryyppyä ei otettu, oli vaarana menettää voimat vuodeksi. Paloviinaa annettiin myös nuorille ja lapsille. Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta en löydä tälle vastinetta eli aitoa skandinaavista juttua?
Ensimmäisellä seinällä oli esillä metallinen paloviinikulho, jota tekstin perusteella käytettiin juomiseen vielä 1800-luvulla. Tuntui luontevalta jatkolta isoille juhlamaljoille. Paitsi, että toisella seinällä selitettiin, että paloviinaa käytettiin lääkkeenä ja nautittiin siksi lusikalla, kulhosta. Alkuperäisiä lähteitä tuli taas ikävä.
Vaihtuva näyttely Swedish Sin yllätti perusteellisuudellaan. Ruotsin pornahtavaa mainetta 1900-luvun toisella puoliskolla esiteltiin runsaalla tekstillä, kuvalla ja filmillä. Tunnelmaan antoi oman lisänsä se, että aamuvarhaisella kaikki muutkin kävijät olivat suomalaisia ja enimmäkseen keski-ikäisiä naisia.
Matkalla seuraavaan kohteeseen huomasin Vasa-museon takana 1600-luvun puutarhan. Syysasussa en huomannut siinä mitään erityisen syntistä, mutta kylläkin aivan penkin vieressä edelleen kukoistavia lehtikaaleja. Siis jo 1600-luvulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti