Paholaisen sodasta

Venäjän historian vastapainoksi poimin lukemattomien kirjojen kasasta (joka ei vuoden aikana ole merkittävästi pienentynyt) Kustaa H. J. Vilkunan Paholaisen sodan. Sen lukeminen jäi joskus alkuvuodesta kesken, mutta jos nyt...

Alkupuolella kirjaa selostetaan mielenkiintoisesti sodan alkuvaiheita ja tiedotuksen muuntumista Suomessa. Sivulla 58 vilahtivat itärajalta länteen paenneet. Törmäsin heihin ensimmäistä kertaa tänä syksynä tuttavan kommentissa FB:ssä. Pian sen jälkeen selatessani Åbo Konsistoriernas skrivelser till KM volyymia 3 (mf FR 147) huomasin näiden pakolaisten avustuslistoja. Jo tutkittuja ja talteen poimittuja?

Vilkunan kertomus muuttui venäläisten tulon myötä väkivaltaisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Sietokykyni loppui sivulla 180 ja kävin vastapainoksi hakemassa edellä mainitusta pinosta Hilding Klingenbergin väitöskirjan Repression och legitimering - rysk maktutövning i Åbo generalguvernement 1818-1721. (Nappasin sen mukaani SLS:n ilmaishyllystä samoihin aikoihin kun edellisen kerran yritin lukea Vilkunaa. Luettavissa myös verkossa.)

Mutta jos ruotsiksi alkaa lukea väitöskirjan tapaista tekstiä, niin miksei sitä, joka liittyy oikeasti käynnissä olevaan tutkimukseen? Pohjanmaan kauheudet ja venäläisten siviilihallinto eivät hetkauttaneet parhaillaan tutkimiani henkilöitä, jotka lähtivät pakoon ennen venäläisten tuloa läntiseen Suomeen.  Eli laskin Klingenbergin melko pikaisesti käsistäni, noteeraten lähinnä epätavallisen huutomerkkien käytön ja Vilkunan saaman tittelin "Jyväskylähistorikern". Tilalle tuli tietokoneen syövereistä pdf-muodossa Johanna Aminoff-Winbergin väitöskirja På flykt i eget land. Internflyktningar i Sverige under stora nordiska kriget. 2007

Sivulla 8 Aminoff-Winberg toteaa kohtuullisen tiukasti Vilkunan kirjasta Viha. Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta (2005)

Det verkar ändå som om han urskillingslöst tagit alla vittnesmål ad notam och frånser det faktum att de rättsprotokoll som han i huvudsak utnyttjat som sitt källmaterial ofta är tendensiösa.

Aminoff-Winbergin väitöskirjaan minun olisi pitänyt tarttua jo heti sen ilmestyttyä. Venäläisistä Suomeen syntynyt viholliskuva on hyvää luettavaa, vaikka kiinnostukset olisivat kaukana isostavihasta.

Lähdekuvauksissa tuli esiin Tammisaaren kaupunginarkistossa (!) säilytettävä pakolaiskortisto, jota olisin ehtinyt viimeisen viiden vuoden aikana joskus katsomaan. Lisäksi en olisi hämääntynyt äskettäisestä "tietokantaperusteisesta" väitöskirjasta, kun olisin tiennyt, että se oli turkulainen/maan perinne.

Lähdevinkkien lisäksi erityisesti sukututkijoiden kannattaa huomata sivuilla 19-20 lähdekriittinen huomio siitä, että pakolaisten avustuslistoissa naisia on merkitty leskiksi, vaikka  toisinaan todistetusti aviomiehensä olivat elossa. Niin ja Aminoff-Winberg kertoo itärajalta tulleista pakolaisista ainakin sivuilta 47, 54, 66 sekä (erityisesti) 70 alkavissa luvuissa.

P. S. Ylempänä Gallicasta Portrait de Charles XII, à mi-corps, de 3/4 dirigé à droite, Portrait de Charles XII, à mi-corps, de 3/4 dirigé à droite, Charles XII, roi de Suède ja Le roi de Suède Charles XII et le Baron Goërtz. Alla tunnelmia isonvihan aikaan Benderissä (Campement de l'armée du Roi de Suède à Bender, Gallica).