Venäjän puolella 1780

Venäjä-teema vaan jatkuu...

Vuonna 1780 ilmestynyt Russia: or, a compleat historical account of all the nations which compose that empire. The first volume käsittelee suomensukuisia kansoja tuolloisen Venäjän alueella. Mahdollisesti perustuu osittain kirjoittajan omiinkin havaintoihin, ainakin esipuhe on päivätty Pietarissa. Ylläoleva kuva edustaa saamelaisten elämää, etualalla uhripaikka.

Suomalaisista kirjassa ei ole kuvaa, mutta tekstiä toki. Kirjasta voi lukea perusteellisen kuvauksen miesten ja naisten vaatteista. Mahdollisesti vastaavat oikealla olevia kuvia Suomalainen talonpoikaisnainen ja Suomalaisnainen kesäpuvussa, jotka löytyivät Kansalliskirjaston kuva-arkistosta ja viitetietojensa perusteella olivat peräisin kokonaisuudesta The Costume of the Russian Empire. London 1803.

Mutta vielä vaatteitakin mielenkiintoisempi pätkä kirjassa on mielestäni (äskettäin ohi menneen) kekrin kuvaus, joka kuuluu näin:

The Feast of Allhallows almost drives them out of their wits. they call this feast Kikri, which was the name of one of thei idols. On the eve of this day, in memory of the saints of the Romish church, they take care to provide baths of hot and cold water, with bundles of birch twigs, &c. set out a table, and place provision upon it. As soon as it is dark, the master of the house, in his best cloaths and bare-headed, opens the back-gate of the yard with as much politeness and as many bows, as if he were receiving a number of visitors. He then approaches the bath with great ceremonious deference, as though he conducted some very respectable guests into it, and then closes the door. Some time afterwards he goes to let out his imaginary faints, and reconducts them to the yard-gate, holding all the while a bottle of brandy in his hand.

The same night they treat the goblins with a feast; and their table is spread in the stable.

In remembrance of their idol Kikri, they kill a lamb also on Allhallows-day, very early in the morning. After it is cleared of the entrails and offals, they dress and eat it, without cutting away the smallest bone.

Kekrin kuvauksista puheenollen, kirjasta Arjen säikeet - aikakuvia arkielämään, sivilisaatioon ja kansankulttuuriin (2000) löytyi Eric Castrénin kuvaus kekristä vuodelta 1754:

Illalla tai varhain aamulla teurastetaan lammas, mieluiten yksivuotias, joka sitten keitetään luutakaan rikkomatta. Siitä ei saa terveyden menettämisen uhalla maistaa mitään ennenkuin se on viety pöytään. Sen jälkeen se syödään jättämättä mitään jäljelle. Kekrin aattoiltana annetaan kekrille eli tontuille ruokaa ja juomaa. Jotkut vievät ruuan ja juoman navettaan karjaonnen vuoksi, jotkut hevostalliin hevosonnen vuoksi, jotkut suurten puiden alle tai kiven ääreen pelloille ja metsiin, jotkut kaikkiin näihin paikkoihin. - Isäntä kekrin aattoiltana ottaa vastaan pyhimykset, johdattaa saunaan, mikä on valmistettu erityisesti niitä varten kuumine ja kylmine vesineen sekä vihtoineen; onpa pyhille miehille katettu pirttiin pitopöytä. Isäntä palvelee niitä vuorokauden ja saattaa ne pihan piiristä juhlallisesti Sielujen päivänä. Isäntä on tällöin paljain päin ja hän tarjoaa lähtiäisiksi olutta ja paloviinaa.