Taannoisen tietokonekatastrofin myötä huomasin, että oli varastoinut kovalevylle hiukan liikaa mp3:ia odottamaan ensimmäistä tai uusintakuuntelua. Olen tällä viikolla urakoinut niin antiikkisia kuin tuoreempia Ylen ohjelmia läpi. Toistaiseksi mielenkiintoisin on ollut melko tuore (eli edelleen verkossa kuunneltavissa oleva) Viaporin viimeinen kahlevanki.
Aikanaan 1800-luvun vankilakuvauksia metsästin, enkä todellakaan löytänyt mitään niin hienoa kuin ohjelmassa lainatut Grigori Potaninin päiväkirjaotteet 1860-luvun lopulta. Pitää lainata joskus luettavaksi. (Wikipediasta selviää, että mies kirjoitti vankilassa myös Siperian historian. Kaikkea sitä pakkotyönkin ohessa ehtii.)
Olisin pitänyt ohjelmasta vielä enemmän, jos lainausten välissä olisi taustoitettu tuolloista vankien määrää Suomenlinnassa ja kerrottu kuinka moni heistä oli venäläisiä ja kuinka moni suomalaisia. Päiväkirjamerkinnöistä syntyi vaikutelma, että Venäjän kielellä pärjäsi hyvin.
Potanin oli nykyajan kielellä mielipidevanki, mistä palasi mieleeni Sixsmithin kirjassa esiintuotu 1800-luvun poliittinen väkivalta, joka yllätti minut kestollaan ja määrällään. Päinvastoin olin yllättynyt kuunnellessani (edellä mainitulta kovalevyltä) Ylen historiasarjan Tarinoita suomalaisesta terrorismista. Keskisarjan kirja Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista oli aikanaan vain käynyt käsissäni enkä arvannut, että suomalaisen terrorismin historia oli noinkin lyhyt.
Että näin tosiaan oli vahvistui Tuomas Rantalan artikkelista Emme me keisarinmurhaajia ole. Poliittiset murhat ja murhayritykset Suomessa tuoreessa Hybris-lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti