Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu Tuomas Heikkilän pergamenttitutkimuksesta. Sen lopussa minua järkytti paljastus: Kansalliskirjaston 1990-luvun remontissa on hukattu kaappi, jossa oli pergamentteja. Eikä sitä ole vielä löydetty.
Itse en lue Aku Ankkaa, joten uutinen oli myös toisaalla kuukausiliitteessä mainittu jatkosarja Akustuksen aarre, jossa "Aku seikkaili esi-isänsä Akustuksen kanssa pitkin Skandinaviaa suuren Pohjan sodan aikaista aarretta etsien." Nimenomaan Skandinaviaa eli Suomessa ei käydä.
Jokin aikaa sitten täällä toivoin, ettei punaorpojen kohteluun liity samoja ilmiöitä kuin Espanjassa sisällissodan jälkeen. Ilmeisesti liittyy. En vielä ole ehtinyt tutustua Punaorvot kirjaan, mutta lauantain Hesarissa presidentti Halosta lainataan "Pian julkaistaan Eva Wardin tutkimus siiyä mitä punaisten lapsille tapahtui sodan jälkeen. Kuinka usein lapset otettiin väkisin kasvateiksi tai pantiin lastenkotiin. Se on asia, jota ei pitäisi olla. Kuten Kivivuori ja Halme elokuvassa sanovat: vielä toivotte, että olisitte olleet armollisempia..."
Halonen viittaa Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan, jonka teemojen ympärillä Saska Saarikosken tekemä haastattelu liikkui.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Avioriitoja Ikaalisista
Helposti kuvittelee entisajan elämän harmooniseksi ja rauhalliseksi. Kaikki olivat kilttejä toisilleen ja kukaan ei sanonut pahaa sanaa. Otetta reaalimaailmaan saa Hanna-Leena Aution gradusta Sukupuoli, vastuu ja vallan rajat. Avioriitoja 1840-luvun Ikaalisista. Siinä käydään läpi rovastintarkastuksen yhteydessä esiintuotuja epäsopuisia pariskuntia:
- Karvian Kantintörmän 57-vuotias isäntä Jpohan Jeremiasson ja 63-vuotias vaimo Regina Mattsdotter
- Karvian Suomikosken 40-vuotias isäntä Anders Eriksson ja 37-vuotias emäntä Margaretha Elisabeth Jöransdotter
- Honkajoen Tuomen talon Ojaluoman 34-vuotias torppari Isaac Eriksson ja 35-vuotias vaimo Maria Mattsdotter
- Ikaalisista Tevaniemen kylän Siukolan 61-vuotias torppari Michel Andersson ja 60-vuotias vaimonsa Justina Henriksdotter
- Kankaanpään Tapalan talon Halmeen 36-vuotias torppari Henrik Johansson ja 45-vuotias vaimo Helena Mattsdotter
- Karvian Hautaviidan 64-vuotias torppari Henrik Eliasson ja 52-vuotias vaimo Ingrid Eriksdotter
- Karvian Erkkilän Norrbackan 41-vuotias torppari Michel Michelsson ja 32-vuotias vaimonsa Anna Elisabet Johansdotter
- Karvian 29-vuotias pitäjänseppä Johan Gustaf Johansson Roos ja 27-vuotias vaimonsa Severina Johansdotter Suomijärven kylältä
- Ikaalisten Isoröyhiön Seppälässä asuva 43-vuotias seppä Matts Willman suhteineen
- Ikaalisten Haapimaankylän Isokirmon mailla asuva itsellispariskunta 45-vuotias Johan Gustaf Gabrielsson ja 46-vuotias Maria Emanuelsdotter
- Kankaanpään Alahonkajoen kylän itsellispariskunta (ei naimisissa) 69-vuotias Erik Mattsson ja 50-vuotias Anna Sofia Johansdotter
- Karvian Sarvijoen talon 31-vuotias renki Matts Eliasson ja 37-vuotias vaimonsa Catharina Elisabeth Mattsdotter
- Karvian Lähdeniemen Lepistöntorpassa asuneet 33-vuotias renki Jacob Michelsson ja 30-vuotias vaimonsa Anna Mattsdotter
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Poimintoja
A K-H:n blogissa on vanhoja valokuvia Kuopiosta. Niko Lipsanen kertoi jokin aika sitten löytämistään Suomi-kuvista vuosilta 1957 ja 2007. Vastavalon sivustolla voi katsella historiallisia valokuvia Turusta.
Pekka Hannulan blogista löytyy nostalgisia lehtileikkeitä.
Miika Vanhapiha (ei Vanhapiika) on jatkanut suomalaisen kansanperinteen ajoituksen taidon esittelyä .
Hannu Salmi kertoi Järnefelt-seminaarin annista. Jyrki Ilva raportoi Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot -seminaarista. Anu Lahtinen puolestaan symposiumista Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla. Olisi se ollut kiva ehtiä kaikkia kuuntelemaan, mutta kun pitää töissä käydä.
Terhi Willman on kirjoittanut kyläkirjoista ja sukuromaaneista.
Pekka Hannulan blogista löytyy nostalgisia lehtileikkeitä.
Miika Vanhapiha (ei Vanhapiika) on jatkanut suomalaisen kansanperinteen ajoituksen taidon esittelyä .
Hannu Salmi kertoi Järnefelt-seminaarin annista. Jyrki Ilva raportoi Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot -seminaarista. Anu Lahtinen puolestaan symposiumista Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla. Olisi se ollut kiva ehtiä kaikkia kuuntelemaan, mutta kun pitää töissä käydä.
Terhi Willman on kirjoittanut kyläkirjoista ja sukuromaaneista.
Sunnuntaiksi kuva suomalaisista sotilaista
The Graphic lehden 3.3.1894 numerossa käsiteltiin sotilaiden "lumikenkiä". Kuvassa suomalaisten tarkk'ampujien joukko (A patrol of a finnish regiment (sharpshooters))lauantai 5. joulukuuta 2009
Kokemäeltä Amerikkaan, osa 22
Kaarle Fredrik, kotoisammin Kalle Freetrikki, syntyi Kokemäellä 22.5.1880 ylistarolaisen torppari Juho Daniel Kuusiston ja vaimonsa Marjaanan pojaksi. Vähävaraisesta perheestä huolimatta Kaarle aloitti Porin lyseossa vuonna 1892 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1900.
Teologian opintojen aloittaminen viivästyi vuodella, jonka aikana Kaarle Fredrik oli väliaikaisena kansakoulunopettajana Kiikassa. Helsinkiin päästyään hän ei aikaillut vaan valmistui jouluksi 1904 ja vihittiin papiksi seuraavan vuoden alussa.
Oltuaan 6-7 vuotta kirkkoherran apulaisena Ylistarossa (pitäjä, ei Kokemäen kylä) Kaarle Fredrik sai kutsun Amerikasta ja aloitti helmikuussa 1911 Hibbingin y.m. seurakuntien paimenena. "Vaatimattomana hän otti toimekkaasti osaa yhteisiin töihin; paitsi seurakuntainsa uskollista hoitoa hän ehti jo avustella yhteisiä julkaisujamme."
Mutta vielä saman vuoden puolella "umpisuolen tulehdus oli kehittynyt liian pitkälle, ettei toimitettu leikkauskaan enään voinut estää kuolemaa." Kuusisto kuoli 1.11.1911. "Vainaja, vaikka oli naimaton, jätti jälkeensä monta surevaa, entisen ja uuden seurakunnan ja monet ystävänsä. Hän on päässyt lepoon Herransa luo."
Lähteet:
Kuusisto, Kalle Freetrikki. Kirkollinen kalenteri 1912, s. 207-208 (tästä suorat lainaukset)
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 302, 1881-1890 s. 355, 1891-1900 s. 446
L. H. Sandelin: Porin lyseo 1879-1904
Porin lyseo 1879-1929
Porin lyseo 1879-1954.
Teologian opintojen aloittaminen viivästyi vuodella, jonka aikana Kaarle Fredrik oli väliaikaisena kansakoulunopettajana Kiikassa. Helsinkiin päästyään hän ei aikaillut vaan valmistui jouluksi 1904 ja vihittiin papiksi seuraavan vuoden alussa.
Oltuaan 6-7 vuotta kirkkoherran apulaisena Ylistarossa (pitäjä, ei Kokemäen kylä) Kaarle Fredrik sai kutsun Amerikasta ja aloitti helmikuussa 1911 Hibbingin y.m. seurakuntien paimenena. "Vaatimattomana hän otti toimekkaasti osaa yhteisiin töihin; paitsi seurakuntainsa uskollista hoitoa hän ehti jo avustella yhteisiä julkaisujamme."
Mutta vielä saman vuoden puolella "umpisuolen tulehdus oli kehittynyt liian pitkälle, ettei toimitettu leikkauskaan enään voinut estää kuolemaa." Kuusisto kuoli 1.11.1911. "Vainaja, vaikka oli naimaton, jätti jälkeensä monta surevaa, entisen ja uuden seurakunnan ja monet ystävänsä. Hän on päässyt lepoon Herransa luo."
Lähteet:
Kuusisto, Kalle Freetrikki. Kirkollinen kalenteri 1912, s. 207-208 (tästä suorat lainaukset)
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 302, 1881-1890 s. 355, 1891-1900 s. 446
L. H. Sandelin: Porin lyseo 1879-1904
Porin lyseo 1879-1929
Porin lyseo 1879-1954.
Vanhoja vitsejä
Suomettaresta vuonna 1859, otsikoituna Ikaalisista ihan tosia:
Sairaan talon-emännän ripittänyttä pappia pantiin talossa ruualle ja hänen eteensä tuotiin vanhan-aikuisen tavan mukaan lehmän reisi, lampaan lapa ja sian sivu. Pappi kuin ruokia ei säälinyt vaan viilti aika vinkaleita itsekutaki lajia, sairaan emännän sääliksi tuo papin ahmaus kävi, niin että tautivuoteellansa huokailiin: ”voi, voi, kuin tuo leikkaa ja puree!” – ”Se sen taudin tapa onki”, virkkoi siihen pappi ja söi vaan.
Ämmä kuin kirkossa piti virsikirjaansa ylös-alaisin auki edessänsä, vastasi sivukumppalille, joka häntä muistutti ett’ei niin käynyt veisata: ”kyllähän minä sen kotona oikein asetin, mutta eiköhän nuo pahan-ilkiset lapset liene sitä nurin kääntäneet!”
Kouluttaja sattui, koulupoikiansa tutkiessa, kysymään omalta pojaltansa: ”kuka on maailman luonut?” – En suinkaan minä, pappa kulta! Vastasi poika – ”Tuhmasti vastattu”, huusi kouluttaja – Poika, ajatellen ilveistänsä, joista luuli kysymyksen olevan, ja muistellen isänsä tavallista kovaa kuria, nyt itku-silmin tunnusti: kyllä minä sen tein, mutta en minä sitä enää toisten tee!
Kirkonmäellä ison väenpaljouden kuullessa kuin entinen talonemäntä puhutteli kraataria heille työhön tulemaan, lieneekö ilveilläksensä vaiko ujoudesta sanat seuraavasti sopeutuneet: ”olkaate, suutari kulta, niin hyvä ja tulkaate meille kraatariksi, meillä on viisi verkaa harmaata kyynärää, tekemään poijalle suveksi vaatteet, että kehtaamatta häpee kirkkoon mennä; ne pitäisi olla maasta kantapäähän asti. Kyllä meillä hyvä ruoka pidetään: meillä pannaan suutarin pää sian eteen.”
Sairaan talon-emännän ripittänyttä pappia pantiin talossa ruualle ja hänen eteensä tuotiin vanhan-aikuisen tavan mukaan lehmän reisi, lampaan lapa ja sian sivu. Pappi kuin ruokia ei säälinyt vaan viilti aika vinkaleita itsekutaki lajia, sairaan emännän sääliksi tuo papin ahmaus kävi, niin että tautivuoteellansa huokailiin: ”voi, voi, kuin tuo leikkaa ja puree!” – ”Se sen taudin tapa onki”, virkkoi siihen pappi ja söi vaan.
Ämmä kuin kirkossa piti virsikirjaansa ylös-alaisin auki edessänsä, vastasi sivukumppalille, joka häntä muistutti ett’ei niin käynyt veisata: ”kyllähän minä sen kotona oikein asetin, mutta eiköhän nuo pahan-ilkiset lapset liene sitä nurin kääntäneet!”
Kouluttaja sattui, koulupoikiansa tutkiessa, kysymään omalta pojaltansa: ”kuka on maailman luonut?” – En suinkaan minä, pappa kulta! Vastasi poika – ”Tuhmasti vastattu”, huusi kouluttaja – Poika, ajatellen ilveistänsä, joista luuli kysymyksen olevan, ja muistellen isänsä tavallista kovaa kuria, nyt itku-silmin tunnusti: kyllä minä sen tein, mutta en minä sitä enää toisten tee!
Kirkonmäellä ison väenpaljouden kuullessa kuin entinen talonemäntä puhutteli kraataria heille työhön tulemaan, lieneekö ilveilläksensä vaiko ujoudesta sanat seuraavasti sopeutuneet: ”olkaate, suutari kulta, niin hyvä ja tulkaate meille kraatariksi, meillä on viisi verkaa harmaata kyynärää, tekemään poijalle suveksi vaatteet, että kehtaamatta häpee kirkkoon mennä; ne pitäisi olla maasta kantapäähän asti. Kyllä meillä hyvä ruoka pidetään: meillä pannaan suutarin pää sian eteen.”
perjantai 4. joulukuuta 2009
Lehdistökatsaus (sekalaista)
Tekniikka&Talous-lehden otsikoi 20.11.2009 sivun jutun Matematiikka ratkaisi Pyhän Henrikin legendan. Teemu Roos oli rakentanut tekstin eri variaatioista evoluutiomallin, joka pystyi jopa simuloimaan puuttuvien käsikirjoitusten sisältöä. "Mallia on testattu opiskelijoilla, jotka kopioivat käsin vanhalla suomenkielellä laadittuja kirjoituksia, kuin munkit ikään." Roos ei toki tehnyt työtä itsekseen vaan tilaajana toiminut professori Tuomas Heikkilä asiantuntijana määritteli, mikä oli todennäköisin alkupiste eli alkuperäisin legenda.
Tekniikka&Talous ei ole mikään historialehti, mutta pöydälle oli jäänyt pyörimään myös siinä 13.11.2009 julkaistu juttu maapallon muodon ymmärtämisestä.
Hesarissa kerrottiin 28.11.2009 Siperiasta Suomen siirtolaismuseoon siirrettävästä rakennuksesta. Kirjoitettuani erinäisistä Siperiaan lähteneistä rosvoista ja Amerikkaan hävinneistä siirtolaisista kyseinen museo Seinäjoellä kuullosti mielenkiintoiselta. Sen ensimmäinen rakennus on pystytetty vasta tänä keväänä, joten ehkä itsekkäästi odotan vielä pari vuotta ennenkuin lähden katsomaan Maailman raittia.
Tekniikka&Talous ei ole mikään historialehti, mutta pöydälle oli jäänyt pyörimään myös siinä 13.11.2009 julkaistu juttu maapallon muodon ymmärtämisestä.
Hesarissa kerrottiin 28.11.2009 Siperiasta Suomen siirtolaismuseoon siirrettävästä rakennuksesta. Kirjoitettuani erinäisistä Siperiaan lähteneistä rosvoista ja Amerikkaan hävinneistä siirtolaisista kyseinen museo Seinäjoellä kuullosti mielenkiintoiselta. Sen ensimmäinen rakennus on pystytetty vasta tänä keväänä, joten ehkä itsekkäästi odotan vielä pari vuotta ennenkuin lähden katsomaan Maailman raittia.
torstai 3. joulukuuta 2009
Hassalan ja Riihivalkaman Pentti
Kokemäen Herttolan tila annettiin vuonna 1651 elinikäiseksi läänitykseksi Bengt Jönssonille (toisinaan Johansson). Häntä kutsuttiin vuosina 1654 ja 1655 entiseksi rykmentinkirjuriksi ja vuonna 1656 hänet on SAY:n mukaan henkiverotettu Herttolan naapurissa, Hassalassa, yhdessä vaimonsa Marian kanssa. Avioliitto oli olemassa ainakin edellisenä vuonna, jolloin käräjillä 3.–5.7.1655 käsiteltiin juttua, josta Kotivuori poiminut olennaisen:
Bengt Jönsson meni uudelleen naimisiin vuoteen 1661 mennessä Lisbetin kanssa. Verkkolähteet ovat yhteisymmärrryksessä siitä että hän oli Paul Bogen tytär. Eli Kokemäen kirkkoherra Gustaf Bogen sisar? (Alla oleva kuva piirretty tällä oletuksella)
Bengt ja Lisbet häviävät Hassalasta 1660-luvun alkuvuosina ja ilmaantuvat Tammelan Riihivalkaman Anttilaan vuonna 1680. Tammelassa Bengtin titteli "befallningsman". Lisbet haudattiin Tammelassa 8.11.1696 ja Bengt 10.12.1702.
Bengt ehti siis mahdollisesti nähdä Anna-tyttärensä käräjillä. Tätä syytettiin liian aikaisesta lihallisesta yhteydestä Zachris Zacharisson Buchtin kanssa, sillä häitä oli vietetty 21.12.1700 ja ensimmäinen lapsi syntyi jo 13.8.1701.
Anna oli synnytysikänsä puolesta selvästi Bengtin kakkosavioliiton lapsi. Hänen veljiään olivat Sariin sukunimeä käyttäneet Lars ja Jonas, jotka olivat aloittaneet Turun katedraalikoulussa vuonna 1680 ja syntyneet täten todennäköisesti 1670-luvun alussa.
Takaisin Hassalaan, johon on vuosina 1675-77 merkitty Elsa trumpeterska, vuonna 1682 Lisbet Bengtsdotter, 1683 h. Elisabeth, 1684 Lisbet Bengtsdotter. Vuosina 1679-80 Hassalaan on kirjattu Jacob Tammelander.
Käräjillä 7.–8.9.1677 mainitaan "hustru Elssa Bengdzdotter i Hassala", joka tuolloin oli Tammelassa apupappi Jacobin vaimona. Jacob haudattiin Tammelassa 8.9.1722, vaimonsa kanssa? Oliko Elsa ollut aikaisemmin trumpetinsoittajan kanssa naimisissa? Tammelan säilyneissä kasteluetteloissa on lapsia päiväyksillä 17.5.1681, 15.3.1687, 21.1.1690, 15.7.1695 eli Elsan syntymäaika on rajattavissa vuosiin 1655-1663 (olettaen synnytykset 18-40 -vuoden iässä).
Elsa ei ole sama henkilö kuin edellä mainittu Elisabet, joka solmi vuonna 1675 avioliiton Simon Sylveniuksen kanssa, mutta jäi varsin pian leskeksi, sillä Sylvenius haudattiin Eurajoella 9.6.1678. Eurajoen käräjillä todettiin 17.–18.3.1681 Elisabetin muuttaneen Kokemäelle. Sieltä hän päätyi vuoteen 1693 mennessä Tyrväälle Engelbrekt Staren vaimoksi. Kokemäen käräjillä Stare hoiti Hassalan asioita ainakin 18.–21.10.1689. Isonvihan aikana Elisabet, joka käytti sukunimeä Hassalenia, oli Ruotsissa paossa. Hänen miehensä kuoli 8.12.1720, mutta Elisabet haudattiin Uudessakaupungissa vasta 30.1.1742.
Aikaisemmin täällä esitetty sukukaavio päivitettynä:
SukuForumin keskustelussa Astrenius on nimimerkki Benediktus esittänyt, että kaaviossa esiintyvä Håkan Månssonin isä on "Måns Månsson: Viikarin ratsutilan isäntä 1646-1664. Hiedan ratsutilan isäntä 1665-1668. Kuolee Viikarilla 1679." Tämän vaimo "Anna Hansdr. Viikarin isännän Vouti Nils Erikssonin (is. 1628-1645) leski. Anna Hansdr. Nilsin toinen vaimo. 1. Rainion ratsutilan leskiemäntä Beata. Anna kuolee 1668. Månssin toinen vaimo Elin." "Hiedan ratsutila siirtyy Månssin pojalle Luutnantti Håkan Månssonille ja vaimolleen Margareta Sigfridsdr:lle. Omistajat 1669-1681" Tätä ennen "Håkan Månsson: Mynämäki Kallis(Kalleinen) ratsutila 1664-1669 mainitaan", jossa aikaisempi isäntä "Kruununvouti Johan Bertillson. Kuolee 1662. Vaimo Karin. Mynämäen käräjät:stiuffadher corneten Håkan Månsson."
Jutun lähteet
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. 2007 s. 264
SAY Kokemäki
Tuokko (Bengt Jönsson myös tässä , tässä ja tässä)
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007 s. 134-135
Paltan ja Mäkirinteen sukusivu
Tammelan haudatut (Hiski)
Yo-matrikkeli:
Finska flyktingar i Sverige under stora ofreden
Johanna Aminoff-Winberg: På flykt i eget land
Ulla Koskinen & Virpi Nissilä: Kokemäen Äimälän rusthollin kaupat 1686-1727. Genos 3/2009
"saaken emillan fordom Regementz Skriffware Wällförståndigh Bengt Jonsson i Hassala Kärande, och Caplann i åfwanb: Sochen Wällärde H:r Jören Culmanno Swarade [Kokemäen kappalainen Georgius Erici Culmannus, † 1666], angåande icke allenast dhe ährerörige och försmädelighe ordh, som H:r Jören hono: skulle haffwa öfwerijtat ... uthan och hans hustru dygdesamme hustru Maria Simonssdotter angripit och till Barn mörderska förwijt och beskylt ... h. Marias broder Do:nus Barthollus Gjöös;"Vuonna 1656 Maria on merkitty verotuslistaan kuolleeksi. Edellä mainitun käräjäjutun ja vahvistavan tuomiokirjakortiston avulla selviää, että Maria oli Kokemäen kirkkoherran Simon Giösin tytär. Avioliitosta syntyi ainakin tytär Elisabet, joka aikuisiällä Tyrväällä tehdyn kirjauksen mukaan on syntynyt noin vuonna 1654. Tapio Salmisen pappismatrikkeliaan varten läpikäymä kirjallisuus ei tunne Marialle yhtään avioliittoa, mutta SAY:n Hassalan tiedot vuosilta 1642-1652 viittavat vahvasti siihen, että Marian aikaisempi aviomies oli nimeltään Henrik Brusiusson.
Bengt Jönsson meni uudelleen naimisiin vuoteen 1661 mennessä Lisbetin kanssa. Verkkolähteet ovat yhteisymmärrryksessä siitä että hän oli Paul Bogen tytär. Eli Kokemäen kirkkoherra Gustaf Bogen sisar? (Alla oleva kuva piirretty tällä oletuksella)
Bengt ja Lisbet häviävät Hassalasta 1660-luvun alkuvuosina ja ilmaantuvat Tammelan Riihivalkaman Anttilaan vuonna 1680. Tammelassa Bengtin titteli "befallningsman". Lisbet haudattiin Tammelassa 8.11.1696 ja Bengt 10.12.1702.
Bengt ehti siis mahdollisesti nähdä Anna-tyttärensä käräjillä. Tätä syytettiin liian aikaisesta lihallisesta yhteydestä Zachris Zacharisson Buchtin kanssa, sillä häitä oli vietetty 21.12.1700 ja ensimmäinen lapsi syntyi jo 13.8.1701.
Anna oli synnytysikänsä puolesta selvästi Bengtin kakkosavioliiton lapsi. Hänen veljiään olivat Sariin sukunimeä käyttäneet Lars ja Jonas, jotka olivat aloittaneet Turun katedraalikoulussa vuonna 1680 ja syntyneet täten todennäköisesti 1670-luvun alussa.
Takaisin Hassalaan, johon on vuosina 1675-77 merkitty Elsa trumpeterska, vuonna 1682 Lisbet Bengtsdotter, 1683 h. Elisabeth, 1684 Lisbet Bengtsdotter. Vuosina 1679-80 Hassalaan on kirjattu Jacob Tammelander.
Käräjillä 7.–8.9.1677 mainitaan "hustru Elssa Bengdzdotter i Hassala", joka tuolloin oli Tammelassa apupappi Jacobin vaimona. Jacob haudattiin Tammelassa 8.9.1722, vaimonsa kanssa? Oliko Elsa ollut aikaisemmin trumpetinsoittajan kanssa naimisissa? Tammelan säilyneissä kasteluetteloissa on lapsia päiväyksillä 17.5.1681, 15.3.1687, 21.1.1690, 15.7.1695 eli Elsan syntymäaika on rajattavissa vuosiin 1655-1663 (olettaen synnytykset 18-40 -vuoden iässä).
Elsa ei ole sama henkilö kuin edellä mainittu Elisabet, joka solmi vuonna 1675 avioliiton Simon Sylveniuksen kanssa, mutta jäi varsin pian leskeksi, sillä Sylvenius haudattiin Eurajoella 9.6.1678. Eurajoen käräjillä todettiin 17.–18.3.1681 Elisabetin muuttaneen Kokemäelle. Sieltä hän päätyi vuoteen 1693 mennessä Tyrväälle Engelbrekt Staren vaimoksi. Kokemäen käräjillä Stare hoiti Hassalan asioita ainakin 18.–21.10.1689. Isonvihan aikana Elisabet, joka käytti sukunimeä Hassalenia, oli Ruotsissa paossa. Hänen miehensä kuoli 8.12.1720, mutta Elisabet haudattiin Uudessakaupungissa vasta 30.1.1742.
Aikaisemmin täällä esitetty sukukaavio päivitettynä:
SukuForumin keskustelussa Astrenius on nimimerkki Benediktus esittänyt, että kaaviossa esiintyvä Håkan Månssonin isä on "Måns Månsson: Viikarin ratsutilan isäntä 1646-1664. Hiedan ratsutilan isäntä 1665-1668. Kuolee Viikarilla 1679." Tämän vaimo "Anna Hansdr. Viikarin isännän Vouti Nils Erikssonin (is. 1628-1645) leski. Anna Hansdr. Nilsin toinen vaimo. 1. Rainion ratsutilan leskiemäntä Beata. Anna kuolee 1668. Månssin toinen vaimo Elin." "Hiedan ratsutila siirtyy Månssin pojalle Luutnantti Håkan Månssonille ja vaimolleen Margareta Sigfridsdr:lle. Omistajat 1669-1681" Tätä ennen "Håkan Månsson: Mynämäki Kallis(Kalleinen) ratsutila 1664-1669 mainitaan", jossa aikaisempi isäntä "Kruununvouti Johan Bertillson. Kuolee 1662. Vaimo Karin. Mynämäen käräjät:stiuffadher corneten Håkan Månsson."Jutun lähteet
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. 2007 s. 264
SAY Kokemäki
Tuokko (Bengt Jönsson myös tässä , tässä ja tässä)
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007 s. 134-135
Paltan ja Mäkirinteen sukusivu
Tammelan haudatut (Hiski)
Yo-matrikkeli:
- Bertil Gjös Bartholdus Simonis, Satacundensis 689.
- Gustaf Boge Gustavus Pauli, Satacundensis 767.
- Simon Sylvenius Simon Martini, Luviensis 1309.
- Jakob Tammelander Jacobus Michaelis, Tammelensis 1731.
- Jonas Sarin Jonas Benedicti, Tavastensis 3156.
- Lars Sarin Laurentius Benedicti, Tavastensis 3157.
- Johan Tammelander Johannes Jacobi, Tavastensis 4387.
- Jakob Tammelander Jacobus Jacobi, Tavastensis 4501.
Finska flyktingar i Sverige under stora ofreden
Johanna Aminoff-Winberg: På flykt i eget land
Ulla Koskinen & Virpi Nissilä: Kokemäen Äimälän rusthollin kaupat 1686-1727. Genos 3/2009
Lehdistökatsaus (Helsinki)
Viimeisimmästä Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä paljastui, että edellisen numeron "Aikamoinen menomesta 1889" oli herättänyt reippaita reaktioita. Olin repinyt aamukiireessä jutun ruokapöydälle ja siihen se oli sitten jäänyt yli viikoksi, nyt tarkasteluun.
"Vanhannäköisen lehden tekeminen ei nykytekniikalla onnistu. Päivälehti ladottiin 120 vuotta sitten käsin. Painojälki poikkeaisi nykyisestä niin selvästi, että maallikkokin sen havaitsisi." Painojäljestä viis, taitollakaan ei ole mitään tekemistä 1800-luvun lopun sanomahtien kanssa. Puhumattakaan siitä, että tuolloin valokuvan painattaminen oli erittäin harvinaista.
Mutta jutut olivat minusta ihan mukava väläys Helsingin vapaa-ajanviettotapoihin. (Lukuunottamatta lausetta "Joka sadas Helsingin asukas on luokiteltu prostituoiduksi") Laitan talteen, jos joskus saisin inspiksen jatkaa Fanny ja Jenny Hohenthalin Helsinki-elämän mietiskelyä.
Jutun lopussa muistutetaan Signe Branderin valokuvien näyttelystä Hakasalmen huvilassa. Kävin jo kerran, mutta pitäisi mennä uudestaan. Kotonaan valokuvia Helsingistä 1900-1939 voi katsella uudesta kaupunginmuseon julkaisemasta kirjasta Muistojen Helsingissä. (Arvio HS 281109).
Jos haluaa katsomisen sijasta osallistua ja vaatekaapissa on 1700-luvun porvarisäädylle sopivat vaatteet niin voisi osallistua Helsingin wanhan waruswäen toimintaan. Heidän pikkujoulujaan viime viikonloppuna mainostettiin Nyt-liitteessä 27.11.
"Vanhannäköisen lehden tekeminen ei nykytekniikalla onnistu. Päivälehti ladottiin 120 vuotta sitten käsin. Painojälki poikkeaisi nykyisestä niin selvästi, että maallikkokin sen havaitsisi." Painojäljestä viis, taitollakaan ei ole mitään tekemistä 1800-luvun lopun sanomahtien kanssa. Puhumattakaan siitä, että tuolloin valokuvan painattaminen oli erittäin harvinaista.
Mutta jutut olivat minusta ihan mukava väläys Helsingin vapaa-ajanviettotapoihin. (Lukuunottamatta lausetta "Joka sadas Helsingin asukas on luokiteltu prostituoiduksi") Laitan talteen, jos joskus saisin inspiksen jatkaa Fanny ja Jenny Hohenthalin Helsinki-elämän mietiskelyä.
Jutun lopussa muistutetaan Signe Branderin valokuvien näyttelystä Hakasalmen huvilassa. Kävin jo kerran, mutta pitäisi mennä uudestaan. Kotonaan valokuvia Helsingistä 1900-1939 voi katsella uudesta kaupunginmuseon julkaisemasta kirjasta Muistojen Helsingissä. (Arvio HS 281109).
Jos haluaa katsomisen sijasta osallistua ja vaatekaapissa on 1700-luvun porvarisäädylle sopivat vaatteet niin voisi osallistua Helsingin wanhan waruswäen toimintaan. Heidän pikkujoulujaan viime viikonloppuna mainostettiin Nyt-liitteessä 27.11.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Pikkujoulusiivousta
Uusia projekteja miettiessä heräsin miettimään, että missäköhän (!) olivat pari vuotta sitten Kokemäen paikallisarkistossa ottamani kuvat... Hetken paniikin jälkeen löytyivät työpöydän CD-ROM pinosta. Kopioin varmuuden vuoksi tietokoneelle. Muistissani oli, että olin aloittanut skannaamaan arkistoluetteloa, mutta jättänyt kesken. En muistanut, että olin sentään tallettanut aika oleellisia sivuja. Kuten talokohtaisen asiakirjojen luettelon. Joulun hengessä näpytin sen nyt puhtaaksi, toivottavasti jokseenkin virheettömästi. Asiakirjoihin tutustumiseksi pitää ottaa yhteys Kokemäen kaupungin arkistonhoitajaan.
Aakulan yksinäistalo 1843-1898; Askolan yksinäistalo 1877; Birknäsin yksinäistalo 1834; Forsbyn yksinäistalo 1800, 1854, 1856, 1878; Haistila Härkälä 1840, 1889; Haistila Pisku 1837, 1865, 1892; Harola Huru 1890; Harola Tessu 1824; Hassala yksinäistalo 1876-1887; Hintikkala Mankonen 1849-1909; Hyrkölä Uuppo 1829-1939; Järilä Keskipere 1858, 1859, 1939, 1940; Järilä Kleemola 1872, 1884, 1885, 1910; Järilä Paavola 1811-1892; Kakkulainen Hyyti 1831-1894; Kakkulainen Kalinen 1849; Kakkulainen Nirha 1859; Kareksela Muisko 1935; Kareksela Syyrinki 1901-1954; Kaukaritsa Kyrö 1883; Kaukaritsa Lotti 1795-1854; Kaukaritsa Putko 1807-1881; Kaukaritsa Ryyppö 1793-1875; Kaukaritsa Wehka 1723-1895; Kaurula Herra 1778; Kaurula Saksa 1809-1883 (sis. asiakirjoja, joissa lukee Saksa Purjalan kylästä); keipilä Tuohi 1774, 1799, 1850; Ketolan yksinäistalo 1853, 1871; Kiettare Purri 1835; Kiusala Anttila 1811-1896; Kiusala Juhela 1830-1887; Kokemäenkartanon Kalliopohja 1951,1956; Krannila Prihu 1805; Krootila Lauri 1894; Krootilan Ossa 1888; Kuittilon yksinäistalo 1764, 1846-1920; Kuoppala Kierikka 1821; Kuoppala Pehu 1875-1894; Kuoppala Pohjola 1783-1870; Kuoppala Pusso 1894 (Juho Wianderin asiakirjoja); Kuurola Nuikkinen 1842, 1861; Kuurola Päkki 1860; Kyttälä Tuomala 1845; Köömilä Krenkku 1874-1881; Mattila Anttila 1894; Paistila Kupi 1799-1885; Paistila Virransuu 1940 (Laineen asiakirjoja); Peipohja Isotalo 1809, 1833; Peipohja Ränki 1807-1908 (Lönnqvistin torpparisuvun asiakirjoja. Museolle lahjoittanut Reino Rinne v. 1982); Pelhola Kuukka 1867, 1870; Pelhola Pulkka 1776-1889; Pelhola Pöpörä 1858-1905; Pelhola Turro 1794-1891; Penttilä Hiidenoja 1799-1869; Penttilä Joro 1870; Pumpula Hiivola 1822-1845; Pumpula Korvatti 1889; Purjala Rahtu 1859,1869; Purjala Kirppu 1805-1904; Pukkalan yksinäistalo 1868; Pälpälän yksinäistalo 1780-1920; Ronkan yksinäistalo 1877; Rudangon yksinäistalo 1856; Ruikkala Piisi 1825; Sonnila Isopere 1808-1907; Sonnila Krapu 1854; Sonnila Mustala 1892; Sonnila Vekara 1860-1893; Suomenkylän rustholli 1864; Säpilä Paturi 1868; Talosen yksinäistalo 1722-1912; Teikarlan yksinäistalo; Vallila Pispa 1867-1903; Viikarin yksinäistalo 1930-1960 (Museolle toimittanut Tuulikki Starcke 1995); Villiö Färkki 1809; Villiö Simula 1850-1879; Villiö Väylä 1823; Vitikkalan yksinäistalo 1803, 1804, 1858; Ylistaro Horeeli 1798-1922 (Kansio, myös karttoja ja asiakirjoja Ylistaron kylältä. Mäki-Horellin taloa koskevia asiakirjoja ja varatuomari Toivo Horellin selvityksiä talon historiasta); Ylistaro Ketala 1778-1909; Ylistaro Liinaharja 1789-1888; Ylistaro Malmi 1811-1886; Ylistaro Parma 1817-1873; Ylistaro Pertola 1830-1963; Ylistaro Torkkeli 1863-1909; Ylistaron myllyn työlista 1868-1871; Äimälän rustholli 1828, 1859; Öykkärin yksinäistalo 1811-1884
Paperit voivat olla lähes mitä tahansa. Färkin ainokainen oli yksityiskohtainen lista peltopalstoista kun tila oli laitettu puoliksi. Haistilan Härkälän kohdalla taas esi-isäni piialle antama todistus (puumerkki hänen, kirjoitus And. Lundenin):
Aakulan yksinäistalo 1843-1898; Askolan yksinäistalo 1877; Birknäsin yksinäistalo 1834; Forsbyn yksinäistalo 1800, 1854, 1856, 1878; Haistila Härkälä 1840, 1889; Haistila Pisku 1837, 1865, 1892; Harola Huru 1890; Harola Tessu 1824; Hassala yksinäistalo 1876-1887; Hintikkala Mankonen 1849-1909; Hyrkölä Uuppo 1829-1939; Järilä Keskipere 1858, 1859, 1939, 1940; Järilä Kleemola 1872, 1884, 1885, 1910; Järilä Paavola 1811-1892; Kakkulainen Hyyti 1831-1894; Kakkulainen Kalinen 1849; Kakkulainen Nirha 1859; Kareksela Muisko 1935; Kareksela Syyrinki 1901-1954; Kaukaritsa Kyrö 1883; Kaukaritsa Lotti 1795-1854; Kaukaritsa Putko 1807-1881; Kaukaritsa Ryyppö 1793-1875; Kaukaritsa Wehka 1723-1895; Kaurula Herra 1778; Kaurula Saksa 1809-1883 (sis. asiakirjoja, joissa lukee Saksa Purjalan kylästä); keipilä Tuohi 1774, 1799, 1850; Ketolan yksinäistalo 1853, 1871; Kiettare Purri 1835; Kiusala Anttila 1811-1896; Kiusala Juhela 1830-1887; Kokemäenkartanon Kalliopohja 1951,1956; Krannila Prihu 1805; Krootila Lauri 1894; Krootilan Ossa 1888; Kuittilon yksinäistalo 1764, 1846-1920; Kuoppala Kierikka 1821; Kuoppala Pehu 1875-1894; Kuoppala Pohjola 1783-1870; Kuoppala Pusso 1894 (Juho Wianderin asiakirjoja); Kuurola Nuikkinen 1842, 1861; Kuurola Päkki 1860; Kyttälä Tuomala 1845; Köömilä Krenkku 1874-1881; Mattila Anttila 1894; Paistila Kupi 1799-1885; Paistila Virransuu 1940 (Laineen asiakirjoja); Peipohja Isotalo 1809, 1833; Peipohja Ränki 1807-1908 (Lönnqvistin torpparisuvun asiakirjoja. Museolle lahjoittanut Reino Rinne v. 1982); Pelhola Kuukka 1867, 1870; Pelhola Pulkka 1776-1889; Pelhola Pöpörä 1858-1905; Pelhola Turro 1794-1891; Penttilä Hiidenoja 1799-1869; Penttilä Joro 1870; Pumpula Hiivola 1822-1845; Pumpula Korvatti 1889; Purjala Rahtu 1859,1869; Purjala Kirppu 1805-1904; Pukkalan yksinäistalo 1868; Pälpälän yksinäistalo 1780-1920; Ronkan yksinäistalo 1877; Rudangon yksinäistalo 1856; Ruikkala Piisi 1825; Sonnila Isopere 1808-1907; Sonnila Krapu 1854; Sonnila Mustala 1892; Sonnila Vekara 1860-1893; Suomenkylän rustholli 1864; Säpilä Paturi 1868; Talosen yksinäistalo 1722-1912; Teikarlan yksinäistalo; Vallila Pispa 1867-1903; Viikarin yksinäistalo 1930-1960 (Museolle toimittanut Tuulikki Starcke 1995); Villiö Färkki 1809; Villiö Simula 1850-1879; Villiö Väylä 1823; Vitikkalan yksinäistalo 1803, 1804, 1858; Ylistaro Horeeli 1798-1922 (Kansio, myös karttoja ja asiakirjoja Ylistaron kylältä. Mäki-Horellin taloa koskevia asiakirjoja ja varatuomari Toivo Horellin selvityksiä talon historiasta); Ylistaro Ketala 1778-1909; Ylistaro Liinaharja 1789-1888; Ylistaro Malmi 1811-1886; Ylistaro Parma 1817-1873; Ylistaro Pertola 1830-1963; Ylistaro Torkkeli 1863-1909; Ylistaron myllyn työlista 1868-1871; Äimälän rustholli 1828, 1859; Öykkärin yksinäistalo 1811-1884
Paperit voivat olla lähes mitä tahansa. Färkin ainokainen oli yksityiskohtainen lista peltopalstoista kun tila oli laitettu puoliksi. Haistilan Härkälän kohdalla taas esi-isäni piialle antama todistus (puumerkki hänen, kirjoitus And. Lundenin):
tiistai 1. joulukuuta 2009
Sattuman satoa
Skannailin Kansalliskirjastossa lauantaina ja eilen Turun yliopistosta kaukolainattua mikrofilmiä, jossa on Kokemäelle lähetettyjä siirtolaiskirjeitä. ("Siirtolaisuushistorian aineiston yhteydessä on laaja kirjekokoelma, joka on kerätty 1960-luvulla Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta." Järjestetty vastaanotto/keräyspaikkakunnan mukaan eli tietyn henkilön kirjettä metsästävän pitää miettiä missä on potentiaalisia vastaanottajia.)
Mikrofilmin kanssa sohlatessa olin Kokemäen ulkopuolella... ja edessäni oli keräyslomake, jossa kirjeen haltijaksi on merkitty isoisäni! Hänen kaksi tätiään oli lähtenyt Kaliforniaan. Nyt on sitten siirtolaisia kolmessa neljästä juuristoni osasta. Mutta ei yhtään Kokemäeltä lähtenyttä.
Skannaaminen oli melko nopeata vaikka käsityönä väänsikin. Kolmisensataa kuvaa kotona katseltavana ja helpompi niitä on siellä lukea ja kirjoittaa puhtaaksi. Samasta hyödystä kertoo Ville Häkkisen artikkeli Digitoi itse arkistosi – säästä tuhansia euroja! (Tosine 1/09).
Mikrofilmin kanssa sohlatessa olin Kokemäen ulkopuolella... ja edessäni oli keräyslomake, jossa kirjeen haltijaksi on merkitty isoisäni! Hänen kaksi tätiään oli lähtenyt Kaliforniaan. Nyt on sitten siirtolaisia kolmessa neljästä juuristoni osasta. Mutta ei yhtään Kokemäeltä lähtenyttä.
Skannaaminen oli melko nopeata vaikka käsityönä väänsikin. Kolmisensataa kuvaa kotona katseltavana ja helpompi niitä on siellä lukea ja kirjoittaa puhtaaksi. Samasta hyödystä kertoo Ville Häkkisen artikkeli Digitoi itse arkistosi – säästä tuhansia euroja! (Tosine 1/09).
Oikeuspöytäkirjojen antia
Yllä on Lavian Peränkylän Jokioisen talon pihapiirin kartta vuoden 1869 paikkeilta. Tällaisia aarteita voi sisältyä oikeuspöytäkirjoihin.Olisiko Jokioisten talosta kiinnostunut henkilö voinut löytää kyseisen kartan järjestelmällisellä/rationaalisella toiminnalla? Ainakin teoriassa kyllä, sillä Jokioisiin tehty ryöstö mainittiin sanomalehdessä ja lienee löydettävissä Jokioinen-haulla (johon osunee paljon muutakin kuin lavialaista taloa koskevaa tekstiä.) Sitten pitäisi olla tarpeeksi kiinnostusta hakea käsiinsä käräjäpöytäkirjat ja jollei muistini täysin petä niin nimenomaan konseptipöytäkirjat maakunta-arkistosta. Niissä oli ainakin enemmän liitteitä mukana.
Kartan lisäksi pöytäkirjoista irtoaisi kuva heinäkuisesta päivästä, jolloin päivällisen jälkeen lähes kaikki lähtivät heinänkorjuuseen ja kotiin jäi vain emäntä kahden pienen lapsen kanssa. Ja sitten tuli pihaan kolme miestä, yksi pitkä, yksi keskikokoinen ja yksi lyhyt ...
Sukututkijan elämää helpottaisi, jos rippikirjoihin olisi merkitty myös rikosten uhreiksi joutuneet!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)