Viimeisimmästä Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä paljastui, että edellisen numeron "Aikamoinen menomesta 1889" oli herättänyt reippaita reaktioita. Olin repinyt aamukiireessä jutun ruokapöydälle ja siihen se oli sitten jäänyt yli viikoksi, nyt tarkasteluun.
"Vanhannäköisen lehden tekeminen ei nykytekniikalla onnistu. Päivälehti ladottiin 120 vuotta sitten käsin. Painojälki poikkeaisi nykyisestä niin selvästi, että maallikkokin sen havaitsisi." Painojäljestä viis, taitollakaan ei ole mitään tekemistä 1800-luvun lopun sanomahtien kanssa. Puhumattakaan siitä, että tuolloin valokuvan painattaminen oli erittäin harvinaista.
Mutta jutut olivat minusta ihan mukava väläys Helsingin vapaa-ajanviettotapoihin. (Lukuunottamatta lausetta "Joka sadas Helsingin asukas on luokiteltu prostituoiduksi") Laitan talteen, jos joskus saisin inspiksen jatkaa Fanny ja Jenny Hohenthalin Helsinki-elämän mietiskelyä.
Jutun lopussa muistutetaan Signe Branderin valokuvien näyttelystä Hakasalmen huvilassa. Kävin jo kerran, mutta pitäisi mennä uudestaan. Kotonaan valokuvia Helsingistä 1900-1939 voi katsella uudesta kaupunginmuseon julkaisemasta kirjasta Muistojen Helsingissä. (Arvio HS 281109).
Jos haluaa katsomisen sijasta osallistua ja vaatekaapissa on 1700-luvun porvarisäädylle sopivat vaatteet niin voisi osallistua Helsingin wanhan waruswäen toimintaan. Heidän pikkujoulujaan viime viikonloppuna mainostettiin Nyt-liitteessä 27.11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti