Satsasin Svenska historikermötetissä sessioihin "NYA perspektiv på den svenska proletariseringsprocessen" 1 & 2, vaikka en edes tiennyt mistä prosessista oli puhe. Parin ensimmäisen esityksen perusteella ajattelin, että kyse oli maanomistajien ja maattomien suhteellisen määrän muutoksesta. Tässä oli tällä kertaa mielenkiintoista se, että ottamalla mukaan tai jättämällä pois erilaisia ryhmiä, maattomien määrän kasvu voitiin saada näyttämään hyvin suurelta tai sitten vähäisemmältä. Erittäin olennaista oli se, laskettiinko miehiä kotitalouksien edustajina vai otettiinko mukaan kaikki aikuiset.
Toisessa sessiossa päästiin lähemmäs proletariaatiin liittyvää palkkatyötä. Malin Nilsson ja Mats Olsson tutkivat 1700-luvun yksittäisen "käsikehräämön" kehitystä lähteenään asiakirjat spinneriberättelser, jotka ovat osa arkistoaineistoa fabrikberättelser. En uskalla sanoja suomentaa, sillä en ole näihin aiemmin törmännyt. Vaikuttavat mielenkiintoiselta lähteeltä, sillä niistä oli tunnistettu yhdestä pitäjästä noin tuhat yksilöä, jotka olivat kehränneet kotonaan palkkaa vastaan. Nimien lisäksi kertomuksista selvisi kehrätyn langan määrä ja laatu.
Maataloushistorioitsija Patrik Svensson selosti yksittäisen pitäjän työn muutosta 1800-luvun lopulla, kun viljan hinta laski tuonnin vuoksi ja koneellistuminen alkoi. Lähteenään on talonisäntien päiväkirjat, joista hän on saanut kiinni esimerkiksi rippikoulua käymättömät/käyvät pikkurengit, jotka eivät näy rippikirjoissa palveluspaikassaan.
Vihoviimeisessä sessiossa "Vem var arbetare? Metodologiska och teoretiska perspektiv på arbetarbegreppet" ajattelin palaavani työn määrittelyn pariin, mutta keskustelu heilahti täysin odottamattomalle uralle. Paneelissa oli mukana doktorandi Martina Berggren, joka tutkii puolustusvoimien eläimiä, ja suurin osa ajasta pohdittiin sitä, voivatko eläimet olla työläisiä (arbetare) ja jos voivat, mitkä niistä tekevät "oikeaa työtä". Jos koira seuraeläimenäkin voidaan nähdä työläisenä, kuka ihmisistä ei olisi työläinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti