Suometar 10.9.1858:
Mutta on niitä sellaisia meidän Suomessammeki. Niin Kuopion viime talvi-markkinoilta täytenä totena haastetaan seurava juttu.
Eräs talonpoika Pohjan puolelta oli hairahtanut tullin kautta käymättömiä tee-lehtiä Kuopioon myötäviksi tuomaan. Yhtyy siellä yhden Karjalaisen talonpojan seuraan, ja se lupautuu häneltä tee'tä ostamaan ja kärttää korttieri-paikkaansa tulemaan, sitte muka kauppa lopullisesti päätettäsiin ja rahat maksettasiin.
Mies menee sinne kuorminensa. Vaan kauppaa kuin hierotaan, ilmautuu äkkiä kaksi miestä, toisella pilkku eli virka-merkki lakin kauluksessa, toisella virka-napit nutussaan. Pohjolainen kysyy: mitä miehiä nuo ovat? Siihen saapi kuulla: "taitaapa olla viskaali", josta polonen Pohjan poika aika tavalla hätäytyy. Mokoma viskaali taas sen nähdessään kumppanilleen virkkaa: "kuuleppas, silta-vouti, tuolla miehelläpä saattaa olla kiellettyjä tavaroita, mennäänpä katsomaan!“ Mitä nyt Pohjolaisella oli muuta tehtävää: hän vaan polttaa pakoon, heittäen siihen hevosensa, kuormansa, tee'nsä.
Sepä oliki toivottu. Nämä kunnon miehet näet oli kolme talonpoikaa Karjalasta, jotka täten viekkaudella ryöstivät eli varastivat toisen tavarat ja keskenään ne jakoivat. Hevosensa jälestä oli Pohjolainen kuitenki sittemmin ajanut halki Karjalan, mutta turhaan: se oli jo muille hävitetty, eikä enää käsiin saatava. Moiset miehet ovat täydelleen hyvin kunnialliset olevinansa, ehkä vielä pyrkivät kauppamiehiksiki, kun kauppa-tavaroita näin itselleen varastivat.
Toista laatua oli toinen tee-kauppiaan juttu. Moniaita vuosia sitte tuli hänelle liki Kuopiota vastaan yksi poliisin käskyläinen, jonka hyvin tunsi, vaikk'ei ollut tietävinänsä, ken hän oli. Tarinoilla kotvasen oltuaan pyysi poliisin käskyläinen päästäksensä talonpojan keralla matkaa jatkamaan. Niin pääsiki.
Mutta vähän matkan päästä poikkeutui Pohjolainen autioon taloon. Yhdessä molemmat menivät kaivolle juomaan. Mutta kaivon äärelle tultuaan, talonpoika hyvin sukkelasti povestaan sieppasi pistoolin ja pitäen sen aivan ampumaisillaan toisen rinnan edessä lujasti ärjäsi: "kyllä minä tiedän kuka sinä olet, enkä tahdo sinun seurassasi sen kauemmin kulkea. Laskeudu nyt pian kaivoon, muuten paikalla ammun, ja on viimeinen hetkesi". Ehkä kaivo oli kuiva, kuitenki tämä astunta arvelutti miestä; — mutta toinen kun ei vähemmällä heittänyt, yhä kiivammasti vaan vaati häntä sinne laskeutumaan, kumminki luvaten huolta pitää hänen ylös nostamisesta; niin ei ollut muuta, poliisimiehen täytyi noudattaa tämän kovan käskyn ja käskijän avulla astua kaivoon.
Sitte ajoi talonpoika tiehensä ja pitkän virstan päästä kun tapasi miehiä tiellä, haastoi mitenkä oli kuullut hullun miehen aution talon kaivossa huutavan, jonka vuoksi kärtti heitä sitä ylös auttamaan. Niin pääsi poliisi kaivosta, — vaan teekuorma oli jo ammon hänen kynsistään mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti