Varhaiset pullopantit

Vuosi sitten tekstissä Lasipullojen kierrätys ja sanahakujen rajat totesin 

Olennaisempi uusi tieto on 1800-luvun lopun tapa kierrättää pulloja. Siitä en onnistunut löytämään digitoiduista teksteistä mitään muuta mainintaa.

Ties mitä sanahakua kokeilin, mutta kun etsin tietoa limonaadin myynnistä, pullopantit olivat monessa ilmoituksessa näkyvissä. Tamperelainen K. Molin ilmoitti Tampereen sanomissa 4.5.1869, että

Ilmaantuneesta syystä saan tietä antaa että Selterivesi ja Limonadi pulloja tästedes ei sovi antaa lainaksi paitsi ostamalla 20 penniä kappale ja takasin otetaan samasta hinnasta. Tästä päivästä alkaen maksaa Selterivesipullo 18 p., yksi kori 4 markkaa, Limonaadipullo 28 p., ja kori 6 markkaa ilman pulloja. Tampere 26 p. Huhtik. 1869. K. Molin.

Aiemmin oli siis oletettu, että ostajat tuovat pullon takaisin. Samaan aikaan Kuopiossa pullopanttien sijaan "Tyhjiä Selteri- ja Limonadi-putelia ostetaan kumpaisessakin Apteekissa" (Tapio 5.6.1869). Vastaavasti kuusi vuotta myöhemmin Oulussa "Toma limonade- och seltersflaskor uppköpas å Nordforska apotheket" (OWS 14.8.1875). Myös apteekkeja jossain määrin isommat tuottajat käyttivät kierrätyspulloja.

Hämäläinen 4.7.1878

Tampereen Vesitehdas markkinoi hintojansa "pr flaska utan butelj" eli lasipullosta piti maksaa erikseen, aivan kuten nykyäänkin (Tampereen Sanomat 4.6.1879). Sanoilla hakien selviää, että useimmissa yhteyksissä sekä pullot että putelit ovat konkreettisia esineitä. Esiin tulee kuitenkin myös K. Molinia varhaisempia ilmoituksia pullojen erillishinnoittelusta. Yhdessä porvoolainen myi hiilihapotettua limonaadia, seltserivettä ja soodavettä "pr butelj", mutta pyysi pullosta lisäksi 20 penniä, jonka sai takaisin palauttamalla pullon. Toinen toimija myi samoja juomia "pr flaska med butelj" ja "pr flaska utan butelj" samalla 20 pennin erolla (Borgåbladet 17.8.1867).

Tilastokeskuksen rahanarvomuuntimen mukaan 20 penniä vuonna 1867 on nykyrahassa 1,06 euroa.