Lauttasaaren "kartanossa"

Koneen säätiö avasi 8. kesäkuuta hankkimansa ja kunnostamansa Lauttasaaren kartanon rakennukset kaikelle kansalle. Arvasin, että porukkaa tulee paikalle runsaasti, mutta en sitä, että jouduin seisomaan jonossa tunnin ennen sisäänpääsyä. Sisällä sai virheettömien pintojen ja kaakeliuunien lisäksi ihmetellä mattoihin kääriytyviä taiteilijoita. Alla olevassa kuvassa sellainen hyvin maastoutuneena.

Tavanomaisesta poiketen valmistauduin etukäteen ja verkkolähteistä selvisi melko nopeasti, että tällä kertaa kartanouus on sitä, että saari oli 1600-luvulla hetkellisesti aateliselle lahjoitettuna ja 1830-luvun lopussa rakennettua komeaa päärakennusta. Jälkimmäistä kuvattiin muuten kolmekymmentä vuotta myöhemmin proosallisesti sanoin "Kaksinkertainen asuinrakennus tiilistä hyvässä reilassa seitsemällä hyvästi varustetulla huoneella yläkerrassa; vaan alakerta on osaksi vielä valmistamaton." (Suometar 3.3.1865). Sanomalehtien perusteella sana kartano on tilaan liitetty vuoden 1920 paikkeilla, samaan aikaan kuin rakennuksissa aloitettiin kahvilatoiminta.

Vuonna 2011 tehdyn rakennushistoriaselvityksen mukaan "Claes Wilhelm Gyldén osti 326 hehtaaria käsittävän Lauttasaaren tilan Mårten Weurlanderilta 1836." Vuoden 1840 henkikirjan mukaan Gylden omisti tuolloin Lauttasaaren kahdesta tilasta Heikaksen ja Bertaksen omistaja oli maanmittari Danielsson. Molemmat tilat päätyivät vuoteen 1845 mennessä maanmittari Siljanderille. Hänen aikanaan siis kokonaisuutta laajuutensa puolesta voi (halutessaan) ajatella "kartanona".

Petter Sundin jäljiltä minulla oli tallella Helsingin pitäjän henkikirjalinkkejä, joissa vuonna 1703 , 1706, 1708 ja 1710 näkyi Lauttasaaren kaksi tilaa, joista toista viljeli Johan Mårtensson ja toista Samuel Bertilsson. Isoviha aiheuttaa tietoihin ja todennäköisesti todellisen hallintaankin katkoksen, mutta Anita Tuurala pitää mahdollisena, että ainakin Heikaksen osalta 1700-luvun lopun omistuksessa on sukuyhteys 1600-luvulle.

Tuuralan löytämän tuomiokirjamaininnan perusteella Helsingin kaupungin porvari (viim 1741) Johan Saarman oli vuonna 1724 luovuttanut Heikaksen vävylleen Jacob Jacobssonille. Tämän kuoltua talouden päänä vuoden 1743 henkikirjassa on leskensä Anna. Tuuralan mukaan perheen poika Jaakko oli Heikaksen isäntä vuodesta 1756 kuolemaansa 13.4.1767. Tuuralan tekstin, rippikirjan 1768-84 ja 1785-96 perusteella tilaa pyöritti sitten leskensä uuden aviomiehensä kanssa. Rippikirjassa 1827-1837 omistajaksi on ilmoitettu Mårten Weurlander Espoossa mikä sopii sekä lainaukseen rakennushistoriaselvityksestä että Tuuralan artikkeliin, joka tuntee Mårtenin Jaakon poikana.

Bertasissa on rippikirjojen 1768-1784 ja 1785-1796 1806-1816 perusteella isäntänä 1708-1771 elänyt Johan Jacobsson ja sitten poikansa Jacob Johansson (s. 1747) ja sitten tämän poika Johan Jacobsson (s. 1771). Rippikirjan 1827-37 mukaan Johan on elämänsä lopulla omaksunut sukunimen Weurlander  ja arvatenkin kuoltuaan tilan ostanut jo mainittu Danielsson. Paitsi, että Tuurala kirjallisuuteen viitaten kertoo, että "Johan Weurlander viljeli Bertaksen tilaa, kunnes hän luovutti sen pikkuserkkunsa pojalle Gustaf Weurlanderille, joka silloin oli Heikkaksen isäntänä, ja muutti itse perheineen Helsinkiin."

Niin tai näin, Lauttasaaressa oli siis kaksi tilaa, jotka pysyivät erikseen talonpoikaisperheillä, jotka olivat ilmeisesti keskenään sukua, ja myytiin erikseen eteenpäin. Jompaan kumpaan rakennettiin 1700-luvun lopussa päärakennus joka on edelleen osa pihapiiriä ja toimii yleisölle jatkuvasti (ainakin kesällä) auki olevana kahvilana.