Ihminen on luonnosta erotettu

Olin viime viikolla muutaman päivän Tukholmassa niin vähäisellä ohjelmalla, että päädyin ensimmäistä kertaa Ruotsin suurimmaksi mainostettuun museoon eli luonnontieteelliseen museoon. Koska en ole pätkääkään kiinnostunut luonnosta, näiden tyypillinen anti minulle on kokea se, miltä historiasta kiinnostumattomassa tuntuu historiallisissa museoissa. Sisäänpääsyn maksettuani kiersin toki koko museon eri näyttelyineen ja aloin kiinnittää huomiota siihen, miten ihmiset ja eläimet sekä rinnastettiin että erotettiin toisistaan. 

Kiviä esitettiin yläkerran perukassa, mutta elämä ja evoluutio alkoivat alakerrasta. Tänne ihmiset eivät kuuluneet ja on perusteltua, että ihmislajin kehitys oli omassa suuressa huoneessaan. Sinne oli myös ripoteltu eläimiä kuten sapelihampaiset pedot eli ilkeästi ajateltuna yleisöä eniten kiinnostavat lajit. Se, että ihmislaji oli metsästäjiä ja eläimistä riippuvaisia kävi ilmi vitriinien malleista: neandertalinihmismies kantoi saalista ja varhainen homo sapiens kuvattiin ampujana. 

Aikajana taisi päättyä kauan ennen ensimmäistä eläimen kesyttämistä eli/joten ihmislajien suhde luontoon ja sen muuttumiseen jäi ainakin omilta silmiltäni piiloon. Isossa maailmankartassa ihmislajit levisivät kuin maaliläikät ja vain jääkausi muistutti heidän edessään olleista esteistä.

"Natur i Sverige" vihjasi ihmisten toimintaan yhden vitriinin lintulautalavastuksen verran. Muissa  vitriineissä eläimet saalistivat vain toisiaan. Tarkastin suden ja karhun infotekstit, enkä nähnyt sanaakaan ihmissuhteesta eli metsästyksestä ja sen historiasta. Kyseessä kun on luonnonhistoriallinen eikä kulttuurihistoriallinen museo? Ja näin ollen perusteltua, että sivuun jäi myös epäluonnollisen elikkä kesytetyt eläimet? Mahdollisesti ne olivat mukana luonnon monimuotoisuudessa, jonka läpi kävelin reippaammin?

Lupaavalta kuullosti näyttely "Djuret människan". Se(kään) ei ollut kaipaamani interaktion kuvaus vaan viestinä oli että ihminen on (vähän niin) kuin eläimet. Tähän liittyy se että ihmisiä tutkitaan samoilla metodeilla ja on tutkittu samoista aatteista lähtien. Tutkimushistoria sai oman vitriiniinsa, jossa kallotutkimus esitettiin mainitsematta Retziusta ja muutenkin erikoisesti. 

Frenologi var ett försök att avgöra människans karaktär genom att mäta skallens form och storlek. Dessa gipshuvuden från 1800-talet klassifierades då som: Abbé / Halvsame - halvfinne / Mördare

Esillä oli siis malleja yksilöistä eikä tullut selväksi, että ihmisiä myös pyrittiin jakamaan alaluokkiin eläimien tapaan. Puhumattakaan, että olisi kerrottu siitä, kuinka innokkaasti ja vakavasti kallojen tutkimiseen ja rotujaotteluun aikanaan suhtauduttiin. 

Varsinaista näyttelyä vain silmäilin, joten en tiedä otettiinko esille koe-eläimet, jotka olisivat valoittaneet ihmisten ja muiden eläimien fysiologian eroja ja samankaltaisuuksia. Epäilen ettei. Ihmisten vaikutus luontoon ja luonnon vaikutus ihmiseen tuli vihdoin esille näyttelyssä Vatten, jossa keskityttiin nykypäivään.