Kun käsialalla oli kaupallista arvoa

Eilen esiteltyä pariskuntaa setviessä tuli vastaan pieni episodi, jonka säästin tähän. Se liittyi kaunokirjoitusmallien kaupallisuuteen, johon olin törmännyt jo Mimmi Bähristä kirjoittaessani.

Episodi käynnistyi Hufvudstadsbladetissa 2.2.1887 julkaistusta ilmoituksesta, joka täytti yli neljänneksen yhdestä sivusta. Siinä ilmoitettiin, että Helsinkiin oli tullut veljesten Påhlman kirjoitusinstituutin edustaja, joka 20 markan maksusta 8-10 tunnin opetuksella kohentaisi kenen tahansa käsialan kuntoon. 

Helmikuun lopussa oli päätetty, että Helsinkiin avattaisiin kirjoituskoulun pysyvä sivuliike, jossa opettaisi tohtorinna Charlotte Runeberg eli ilmeisesti J. L. Runebergin miniä, joka oli jäänyt leskeksi kesällä 1884.

Tässä vaiheessa heräsi markkinatilanteen muutokseen kaunokirjoitusta jo useamman vuoden Helsingissä opettanut Mathilda Källgren. Hän ilmoitti Nya Pressenissä 1.3.1887, että hän oli soveltanut Påhlmanilaista kaunokirjoitusmetodia Suomessa jo yli 10 vuotta. Hänellä oli Otto Påhlmanin Vänersborgissa 15.6.1874 allekirjoittama kurssitodistus.

Tämän lisäksi Källgren kirjoitti toimitukselle kirjelmän, joka julkaistiin seuraavan päivän lehdessä. Samassa yhteydessä oli toimituksen vastine, jossa huomautettiin, että virallinen sivuliike on eri asia kuin saadun opin välittäminen. Samassa lehdessä oli myös Påhlmanien mainos, jossa ilmoitettiin heidän metodinsa uudistuneen eli olevan olennaisesti parempi kuin Källgrenin opetus. Sama ilmoitus julkaistiin myös Hufvudstadsbladetissa 3.3.1887 ja Nya Pressenissä hieman muokattuna uudelleen 5.3.1887

Nokittelu sai lisäjulkisuutta Spets-lehden kronikassa 12.3.1887. Kirjoituksessa kerrottiin myös (toisen?) naisen Helsingfors Dagbladiin kirjoittamasta paljastuksesta, että Påhlmanien opettajille ilmaiseksi lupaamat kurssit eivät olleetkaan olleet ilmaisia.

Helsingfors Dagblad 28.8.1887

Påhlmanien kirjoitusinstituutin sivupiste aloitti toimintansa Helsingissä syksyllä ja sitä johti Charlotte Runeberg. Vastaava ilmoitus löytyy myös helmikuulta 1888, mutta sen jälkeen toiminta on joko loppunut tai ei ole enää kaivannut mainostusta. Todennäköisesti kyse oli ensiksi mainitusta. Charlotte Runebergin mainitaan myöhemmin opettaneen kaunokirjoitusta työväenyhdistyksen kursseilla (Nya Pressen 13.5.1889)