Opettajaksi syntynyt?

Kansan kuivalehti 44/1927

Räätälin poika Wilho Reima (aik. Reiman) ei säästellyt sanojaan kuvatessaan kotia, johon hän oli 28.10.1867 Kymin Korkeakoskella syntynyt. MLL:n julkaisulle Uutta kylvöä 1922 hän kertoi, että "Lapsuuskotini, aina 8:teen ikävuoteeni asti, oli hirveä juoppojen temmellyspaikka, ja myöhemminkin saimme kovasti kärsiä juoppouden kirouksesta." 

Reima sai käydä jonkin aikaa kansakoulua ja 8-vuotiaana, Kansakoulun lehdessä 6/1917 julkaistun 50-vuotisjutun mukaan, jakoi saamaansa tietoa "paljon vanhemmille lapsille, jotka eivät olleet päivääkään koulussa käyneet. 9-vuotiaana alkoi Vilho pitää pyhäkoulua, ja niin tuli hänestä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa pyhäkoulun pitäjä koko Kymin kunnassa." Koulukirjojen ohella Reima sai omien sanojensa mukaan jo poikasena käsiinsä "ensimmäisiä raittiuskirjoja: Rampa Lauri, Vilho Linturin historia, Juho ja Maria ja Kolme päivää Sairionkylässä, niin oli niillä sielussani vasta= kaikua. Ja kun olin myöhemmin niin onnellinen, että tehtaan lukusalissa sain lukea Suomettaresta m.m. Kuusen, Elis Bergrothin y. m. raittiuskirjotuksia, niin olin kutakuinkin selvillä, mihin leiriin minun oli kuuluttava."

Tehtaan lukusalilla Reima viittaa Karhulan tehtaaseen, jonne

oli hänen kodistaan 4 km:n matka, ja siellä kävi 9-vuotias poikanen työssä kymmenen seuraavan vuoden aikana. Se oli raskasta aikaa, erittäinkin sellaiselle pikku miehelle kuin Vilho oli. Tehtaassa työskenneltiin klo 5:stä alkaen aamulla iltaan klo 8:aan, ja kun sen lisäksi oli 4 km:n jalkamatka, jäi pojan lepoajaksi ainoastaan 5 tuntia kestävät sydänyön hetket klo 10—3.

Hieman ristiriitaisesti syntymäpäiväjutun perusteella samaan aikaan sijoittuvat edellä mainitut opetustoimet, joista kerrotaan vielä, että

Vilho poikasen pyhäkoulu, 40 vuotta sitten, oli ohjelmaltaan maallisempaa kuin nykyiset pyhäkoulut. Koulu alkoi sununtaina puolesta päivin ja kesti 4-5 tuntia. Uskonnollisen tekstin lisäksi harjoitettiin kirjoitusta. Oppilailla oli muassaan kivitaulut, joihin opettaja kirjoitti »pokstavit» kotiharjoitelmina suoritettaviksi. Seuraavalla kerralla kotityöt tarkastettiin ja virheet korjattiin. Laulua viljeltiin runsaasti. Virsien ja hengellisten laulujen lisäksi laulettiin sikäli muitakin lauluja, mikäli niitä Vilho oli sillä välin ehtinyt kansakoulussa oppia. Lopuksi oli voimisteluakin ja erittäinkin leikkiä. Jouluna vietettiin kuusijuhlia. Vilhon pyhäkoulu saavutti niin suurta suosiota, että loppuajoilla täytyi ohjelmaa lyhentäen koulua pitää samana sunnuntaina 3:ssa eri paikassa. Silloin kävivät isännät hevosilla opettajan koulupaikkaan hakemassa. Oppilaita oli paikassaan 60:kin henkeä, joista toiset olivat tulleet aina naapuripitäjistäkin asti, kuten Vehkalahdelta. Niin vierivät Vilho Reiman lapsuusvuosina kesät ja talvet uutterassa työssä.

Kansakoulusta päästyään alkoi hän pitää pikkulasten koulua, johon tuli lapsia naapuripitäjistäkin, alussa rikkaimpien talojen jäykkäniskaisia poikia. Sittemmin vuokrattiin huone, ja niin työskenteli R. parina talvena samassa paikassa opettajana pienten lasten koulussa, jossa oppilaita oli noin 25. Kahtena seuraavana vuotena opetti R. kanttorin apulaisena kiertokoulussa. Oppilaita oli 60-70. Opettaja sai palkkaa 75 penniä päivässä ja kävi vuoroin eri taloissa syömässä, mutta asui samassa huoneessa kuin opettikin. Huone oli talvisin kylmä, ikkunat paksussa jäässä, ja kukko kiekui ja kanat kotkottivat opetustuntien henkiseksi ylösrakennukseksi.

Reima oli 17-vuotias aloittaessaan kiertokoulunopettajana. Sortavalan seminaariin Wilho Reima jotenkin pääsi ja valmistui vuonna 1890, 23-vuotiaana.