Jatkoin perjantain ex tempore -museopäivänäni Varpiikista Werstaaseen. Koska en ollut valmistautunut etukäteen, jouduin järkytyksekseni kohtaamaan nuoruuteni näyttelyssä Ysäri. Ilmeisesti hukkasin nuoruuteni, sillä muistan vain makaamisen sohvalla. Joko luin Nora Robertsin romskuja, yritin ratkoa Suomen Kuvalehden ristisanoja tai tein TKK:n kurssieni harkkatehtäviä. Eli en löytänyt kovin montaa kiinnekohtaa näyttelystä, mikä tavallaan teki sen mielenkiintoisemmaksi. Tai masentavammaksi.
Etukäteen tiesin odottaa museojohtaja Kalle Kallion väitöskirjatyöhön perustuvaa näyttelyä Ratajätkät. Se tarjosi paljon uutta tietoa. En edes tiennyt, että on erilaisia ratakiskojen profiileja. Näitä oli esillä samoin kuin työkaluja. Mutta pääosa näyttelystä rakentui valokuville, joihin liittyi minä-muotoinen kertova esittelyteksti. Pitkästä aikaa hyvää tekstiä museonäyttelyssä.
Kronologinen sielunelämäni kuitenkin häiriintyi aika pahasti siitä, että valokuvissa ei ollut ajoituksia. Ne eivät myöskään hahmottuneet kronologisina tai temaattisina sarjoina. Ratkaisulle on varmasti perustelu, ehkä kulttuurisessa jatkumossa.
Museon nurkkassa, jossa viime käynnilläni (josta on siis jo aikaaa) oli esillä tekstiiliteollisuus, on nyt Teollisuusmuseo, joka jälkikäteen verkkosivulta tarkastaen on avattu viime kesänä ja kertoo "Tampereen teollisuuden koko 200-vuotinen tarinan osana globaalia teollistumista". Paketti on siis iso ja tietoa paljon. Tässä vaiheessa oli heikkomuseokuntoni oli ilmeistä ja jaksoin vaan kuunnella muutaman 1800-luvun stoorin ja sitten haahuilin ihmetellen läpi näyttelyn.
Taitoja tavatessa kävi ilmi, että Carolinalla näitä ei ollut. Hän oli toimittanut palveluksensa "huononlaisesti" ja osasi karjan kattomisen lisäksi "vähän" kehrätä ja "vähän neuloa". Kaikki menneisyyden ihmiset eivät siis olleet käteviä tai kaikilla ei ollut harjoittelumahdollisuuksia.
Jaettuani kuvan FB:hen sukututkijatuttavallani ei mennyt kauaa hakea niin puumerkillään arvion antanut kuin Carolinakin rippikirjasta. Carolina oli syntynyt 1832 eli oli palvelusvuonaan ollut 17-vuotias. Aviottomana syntyneenä hän oli ollut varmasti jo useassa palveluspaikassa tätä ennenkin.
Tätäkö asiakirjajäljennös yritti kertoa? Vai sitä, että tehtaat tarjosivat mahdollisuuden niille, jotka eivät muuta osanneet? Seuraavalla käynnillä pitää tarkistaa näyttelyssä annettu kehystys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti