Toissapäivänä repostelemani kirjan Avaimia menneisyyteen. Opas historiantutkimuksen menetelmiin johdantoluvussa oli käsittämättömien käsitteiden ohella ripaus konkretiaa:
Tutkimuskäytännöllä voidaan myös viitata siihen konreettiseen tapaan, jolla tutkimusta tehdään. [...] Monesti tutkijoilla on omat vakiintuneet ja yksilöllisesti hiotuneet tutkimuskäytäntönsä. Aloittelevan tutkijan kannattaa haastatella kokeneempia tutkijoita saadakseen ideoita erilaisista konkreettisista tutkimuskäytännöistä mutta muistaa myös se, että mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.(s. 12)
Täh? Kaikki muu on julkista tietoa, paitsi se, miten tutkimus tehdään käytännössä tehokkaasti ja hyvin. Ja tätä viisautta pitää käydä hipsiä kyselemään lukittujen ovien takana salaisen kädenpuristuksen kera?
Onneksi elämme 2020-luvulla, jossa tietoa voi siirtää toisinkin. Vuosien varrella olen nähnyt useita (mutta en suinkaan tarpeeksi monia) tiedusteluja somessa erityisesti koskien muistiinpanojen hallintaa. Vuosi sitten linkitin jatko-opiskelun kuukausirapsaan videoita, jotka paljastavat (hui!) ulkomaanelävien käytäntöjä. Näitä on tullut sittemmin vastaan lisää, mutta useimmiten yhdestä ja samasta ohjelmistosta, joka myös sponssaa sisältöä, joten on lähtökohtaisesti epäilyttävä.
Mutta äskettäin googlaus väikkäriin liittyvän tutkijan nimellä (sillä väitöskirjaa voi tehdä googlailemalla) heitti aivan uuteen YouTube-kuplaan. Siellä onni ja autuus on Niklas Luhmannin Zettelkasten -systeemi ja sen softaversio Obsidian. Luhmann oli luonut itselleen kakkosaivot kortistoon, jonne hän merkitsi kaikki mahdolliset ajatukset. Korttien välille luodut suhteet toivat esiin valmiita uusia ajatuksia (tms.) ja kirjoittamistyönsä oli erinomaisen tehokasta. Softaversiossa homma näytti järkevämmältä ja 50-vuotias sydämeni itki menneitä mahdollisuuksia. (Mikään videoista ei ollut muita olennaisesti parempi. Niitä löytyy hauilla Luhmann / Zettelkasten / Obsidian. Jos tämä nyt pitää aukikirjoittaa.)
Yksi Zettelkastenista ja Obsidianista videoissaan puhunut on amerikkalainen hissan proffa Dan Allosso, joka on juuri julkaissut omakustanteen How to Make Notes and Write. Että kehtaa jakaa moista sisäpiirintietoa! (Kirjansa sisältöä hän selittää videoilla, joista on jo julkaistu Inspiration, Interest, Anxiety & Writing is Thinking.)
Koskaan ei tietenkään ole liian myöhäistä opetella edes tehokkaampia muistiinpanotekniikoita - mutta siihenkin olisi ollut itselleni parempi ajankohta kolme vuotta sitten. Jolloin asiasta olisi voitu huomauttaa esimerkiksi Opinahjon Tiedekunnan järjestämässä ja pakollisessa jatko-opiskelijoiden sisäänheittotilaisuudessa.
Muistiinpanotekniikoiden ja viitteidenhallinnan lisäksi tutkimuskäytäntöihin kuuluuvat tehokkaat kirjallisuushakutekniikat. Näihin Opinahjossa oli sentään kursseja, mutta niin yleisiä, että anti jäi itselleni olemattomaksi. Omat käytäntöni ovat "selkäytimessä" ja "tarpeeksi tehokkaita", joten en ole kokenut tarpeelliseksi dokumentointia, jota prosessin kehitys vaatisi. Sillä korjaustoimenpiteitä varten pitää tietää, mikä toimii ja mikä ei.
Muistiinpanoihin rinnastuu arkistokuvien hallinta, jolle ainakin amerikkalaiset sukututkijat ovat kehittäneet ratkaisuja jo yli kymmenen vuotta sitten. Äskettäin tuli vastaan Zoteron kanssa organisatorisessa klimpissä oleva Tropy, mutta jäi epävarma olo siitä, kuinka vankalla pohjalla se on. YouTubesta löytyy käyttäjäkokemuksia. Twitter-kuulutteluni ei tuonut Suomesta esiin yhtään testaajaa, mutta ehkä nämä ovat tietoisia siitä, että ovet pidetään lukossa ja tieto omien keskuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti