Kerään edelleen YouTuben videoita soittolistoille History stuff, Historia på svenska ja Historiaa Suomesta ja suomeksi. Kriteerini eivät ole ylen tiukat, mutta lisäämättä jäävät toki videot, joiden sisällössä tai esitystavassa on mielestäni jotain olennaista päin mäntyä. Tietoni ja tarkkaavaisuuteni eivät vaan aina ole parhaalla mahdollisella tasolla, joten viime viikolla Johnny Harrisin How Europe Stole the World solahti listalle. Tiedostin toki Harrisin esittävän tulkintaa aiheesta, josta on esitetty lukuisia erilaisia versioita. Mutta vasta kun YouTube tyrkytti vastinetta How Johnny Harris Rewrites History minulle selvisivät Harrisin tietoiset tai tahattomat mokat. Tarinanrakennus faktoista välittämättä ei ole hyväksyttävää.
Mitä poleemisempi aihe, sitä helpommin on varovainen. Minulla ei ollut mitään erityistä syytä epäillä Knowing Better -kanavan videota The Part of History You've Always Skipped | Neoslavery, mutta "kertomatonta historiaa" -kehystys on niin kulunut, että kaipasin vahvistusta, jonka viiveellä sain Dan Allossonin videosta Historian Reacts to Neoslavery. Enkä ollut ajatuksieni kanssa yksin, sillä yksi kommentoija aloitti "Thank you. I wanted to see a second opinion as to whether any of his facts were challenged and appreciate your corroboration. Though I'm trained as a lawyer and knew about convict leasing, I never knew about debt peonage (neoslavery). "
On myös helpompaa olla varovainen, kun esittäjän kerrontaa viiraa säännöllisesti samaan suuntaan. Tästä on malliesimerkki Christopher O'Regan, jonka videot Dagligt Allehandan luennasta ovat puolessa vuodessa menettäneet merkittävän osan viehätystään. Alussa O'Reganin Kustaa III-hehkutus jaksoi vielä hymyilyttää, mutta kun teema löytää tiensä lähes jokaiseen videoon eikä saa minkäänlaista sävytystä, huumorintajuni alkaa loppua. Viimeisiä vedeltiin, kun Kustaa III:n määräykset painovapauden rajoituksista onnistuttiin kääntämään (jälleen) erinomaisuudekseen.
Ironisesti huumorintajuni loppui täydellisesti pätkässä En syrlig feminist. Elokuun 2. päivän Dagligt Allehandan numerosta O'Regan luki kommentin jumalanpalveluksen jälkeisestä käytöksestä. Kirjoittaja identifioituu naiseksi ja kirjoittaa
... så finner jag mig, som Fruntimmer, skyldig Er, eho Ni är, 1000:dee tacksägelser, som behagat göra den anmärkningen, den jag flere gånger gjordt, men aldrig wågat framställa, emot et Kön som har så många sjelftagna rättigheter framför oss; och önskar at denna mönstring hädanefter kunde uteblifwa.
Esimerkit naisten sanomalehtikirjoittamisesta ovat väikkärilleni merkityksellisiä ja olen tutkimuksessani yrittänyt perehtyä 1700-luvulla muuttuviin sukupuolikäsityksiin. Omka tulkintani eroaa O'Reganin esityksestä, mutta varsinaisen herneen vedin nenään, kun tämä totesi (5:50 paikkeilla)
Flickorna gick i skolan i lika hög utsträckning som pojkarna vid den här tiden.
Kauniisti sanottuna harhaanjohtavaa, mutta ehkä kyse oli vain vahingosta? Ehei. Viikkoa myöhemmin videossa Att lära av 1700-talet om 1700-talet
Den här läroboken, den skulle jag nog vilja påstå, den var allmänt förekommande. Vid alla skolor runt om i landet [...] jag vågar påstå att de flesta svenska skolbarn vid den här tiden - vilket betyder dom flesta barn överhuvudtaget - fick läsa den här [...] Därför att barn - till skillnad från vad många av oss tror idag - gick i skolan vid den här tiden. Och inte bara aristokratins ungar eller det rika borgerskap utan till och med de mest utsätta i samhälle: barnhusbarnen och soldatbarnen. Både pojkar och flickor gick i skolan i slutet av 1700-talet.
Erittäin hyväntahtoisesti molemmat lausunnot on selitettävissä sillä, että Tukholmassa, joka muodostaa O'Reganin "1700-luvun lopun Ruotsin", oli kouluja, joihin pääsi tyttöjäkin. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita, että kaikki lapset olisivat käyneet koulua Tukholmassakaan vuonna 1792. Eihän silloin olisi ollut tarvetta perustaa kaupungin ensimmäistä ilmaiskoulua vuonna 1794.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti