Pappilasta (?) Venäjän hoviin, osa II

Onni on elää digitoitujen lähteiden ja avuliaiden ihmisten keskuudessa! Päivi Maria Pihlaja, joka vinkistä pääsin torstaiseen välitulokseen, kaivoi esiin kaksi kirjallisuuslähdettä vuonna 1769 "hovimestarinnana" Pietarissa kuolleesta Katarina Hallmanista.

Rikkain lähde on itse Katarina suuren muistelmat! (Joista luin rinnakkain ranskankielistä ediota vuodelta 1859 ja käännöstä englanniksi.) Vuosien 1755-56 tapahtumien kohdalla hän kannaltani onnekkaasti lähtee lyhyelle sivuraiteelle. Lähtökohtana on Kuurinmaan prinsessa Hedvig Elisabet, jonka herttuaisän vaiheet karkoittivat perheen joiksikin vuosiksi Siperiaankin. Prinsessa pääsi keisarinna Elisabetin suosioon ja nimitettiin (Wikipedian listan mukaan) hovineidoksi 5.12.1749. Kyseessä oli (Wikipedian mukaan) hovin naisten hierarkkian alin taso. Laadultaan kyseenalaistetun Wikipedia-sivun mukaan prinsessalle myöhemmin "keksittiin" asema "toisena hovineitojen valvojana", jos venäjän konekäännökseen on luottamista. Vielä yhden Wikipedia-sivun mukaan prinsessa oli Elisabetin valtakaudella hierarkkian ylätasolla eli Ober-Hofmeisterin. 

Aiemman patronyymi-ihmettelyni puitteissa prinsessasta voi vielä todeta, että hänestä tuli ortodoksisessa kasteessa Jekaterina Ivanovna. Etunimi muuttui, mutta patronyymi on yhdistettävissä isään, sillä tämän toinen nimi on Johan. Ruotsalaisten tekstien "Katarina Alexiewna Petrowna von Hallman" tai "Catharina Petrowna von Hallman" on siis jonkun Petterin tytär, mahdollisesti Alex Petterin ja otettava huomioon mahdollisuus, että luterilaisissa kirkonkirjoissa hänet on kastettu jolla muulla nimellä. Yhteys Götlundan pappilaan tuntuu höltyvän.

Katarinan muistelmissa prinsessa oli "hovineitojen joukossa". Hovineitojen "kurinpitäjänä" taas oli madame Schmidt, joka oli yhden hovitrumpetistin vaimo. Katarinan silmin Madame Schmidt oli kooltaan massiivinen, käyttäytyi aiemman asemansa mukaan karkeasti ja vulgääristi. Hän oli hyvä kurinpitäjä ja asemaansa suojasivat keisarinnan sekä keisarinnan vanhat saksalaiset ja ruotsalaiset hovineidot että hovimarsalkka Sievers. Katarinan tietojen mukaan Madame Schmidt oli kotoisin Suomesta! Tätä ei tietenkään kannata ottaa todesta. Sieverskin oli Katarinan silmissä "suomalainen". Regina Rask on jo selvittänyt, että Karl von Sievers syntyi Suomessa, sillä perheensä oli siellä sotapakolaisina.

Kuten Rask on jo suomeksi samoista muistelmista tulkinnut, Madame Schmidt ei esiintynyt hovissa vaan roolinsa rajoittui hovineitien asuintiloihin. Nämä koostuivat huonerivistä, jossa ainoa kulkureitti kulki huoneiden läpi. Sermien suojassa kussakin huoneessa nukkui yksi, kaksi tai kolme hovineitoa. Kuullostaa ankealta, kunnes muistaa minkälaisten hallien läpi on europpalaisissa palatseissa kulkenut. Huonerivin toisessa päässä prinsessalla oli oma huone ja toisessa päässä vastaavasti Madame Schmidtillä. Tämä kärsi usein vatsakivuista, sillä hovineitojen perheet lähettivät hänelle rasvaisia herkkuja. Tämä oli Katarinan muistelmissa merkityksellistä, sillä tuolloin hovineidot pääsivät tiloihinsa vain prinsessan huoneen kautta ja tämä pääsi kiristämään heitä.

Tässä vaiheessa talvipalatsina muuten toimi yksikerroksinen puupytinki, kertoo Wikipedia. Nykyistä kivirakennusta tehtiin vuodet 1754-62 eli madame Schmidt ehti nähdä sen valmiina ja ehkä pääsi sisätiloihinkin.

Pihlajan toinen löytö oli Jean-Benoît Schérerin vuonna 1792 julkaistu Anecdotes intéressantes et secrètes de la cour de Russie. Jälleen Wikipediaan nojautuen Schérer nimitettiin vuoden 1760 paikkeilla Pietarissa keisarilliseen oikeuskollegioon (tms.) eli hänellä oli asiaa hoviin ja mahdollisuus havainnoida madame Schmidtiä. On erittäin epätodennäköistä, että Schérer olisi päässyt lukemaan Katarinan yksityisiä papereita, joten lausuntonsa on niistä riippumaton ja ajoitukseltaan hieman myöhäisempi (s. 82-83). Schérer kuvaa madame Schmidtin asemaa sanoin "avec la qualité de gouvernante des demoiselles de la cour de Russie" eli jonkinlaiseksi päältäkatsojaksi tai huoltajaksi. Hän myös vahvistaa, että aviomies oli "trompetter de la Cour" eli hovin trumpetisti. Tuskin kuitenkaan edellistä blogitekstiäni tehdessä löytämäni vuonna 1741 eläkkeelle jäänyt mies?

Madame on Schérerin anekdootin arvoinen siksi, että hän oli ollut "nautintojen orja" ja mielellään auttanut muiden rakkausasioita sekaantumalla näihin. Keisarinna Elisabet käytti madame Schmidtiä ulkomaiden lähettiläiden vakoilijana. 

Schérerin mukaan pariskunta Schmidt asui Pietarin poliisimestarin luona. Hovineitoja ei siis enää tarvinnut valvoa läpi vuorokauden yhden naisen voimin? Ja miksi poliisimestarin luona asui toinenkin nainen, jolla oli "vastaava maku" kuin madame Schmidtillä, ja jonka aviomies ilmoitti julkisesti, että vaimon lasten isä oli "hovin juutalainen" Lippmann? Poliisimestarille alettiin vuonna 1768 rakentaa uutta taloa, joka on edelleen pystyssä, mutta Madame Schmidthän kuoli vuonna 1769.

Olen nyt valaistuneempi kuin torstaista tekstiä kirjoittaessani ja (toivottavasti) valmis lopettamaan tämän harharetken. Lisälähteitä todennäköisesti on olemassa. Perinnönjakoon liittyen Pietarissa ilmestyneestä sanomalehdestä pitäisi löytyä kuulutusteksti, jossa voi olla tarkennusta edelliseen. Ehkäpä myös Ruotsissa tunnetut patronymit. Jos perintöä päästiin Ruotsiin jakamaan, arkistoissa luulisi olevan jäänteitä. Venäjän hovista on enemmänkin kirjallisuutta ja, jos Schmidt tosiaan vakoili lähettiläitä, hän voisi esiintyä vielä jossain raportissa tai muistelmassa.

Suhtaudun nyt entistä skeptisemmin yhdistämiseen Götlundaan enkä usko aatelointiin. Pietarissa Schmidtin syntyperä yhdistettiin Suomeen ja Norrköpingiin. Jompi kumpi voi pitää paikkansa tai olla pitämättä. Hallman ei ole (valitettavasti) mahdoton saksalaisenakaan nimenä... Lähdekritiikkiä tuli tässä ainakin harjoiteltua. 

Vignettikuvat Metropolian Art Museumin digitoimasta vuoteen 1761 ajoitetusta setistä Russian Palaces and Gardens, jonka painokuvien originaalit on piirtänyt Mikhail Makhaev.