Amalia, joka sai keisarilta briljantein somistetun korun

Viipurissa toimineen peruukintekijä Johann Heinrich Erdmanin vaimo Catharina Elisabeth Tuderus synnytti 12.11.1800 tytön, joka kastettiin neljä päivää myöhemmin saksalaisessa seurakunnassa nimillä Amalia Catharina. Lapsen elämä ei saanut parasta mahdollista alkua, sillä äiti kuoli pian. Isä solmi uuden avioliiton 1.9.1804 Viaporiin sijoitetun ruotsalaisen vänrikin tyttären Fredrika Kockin kanssa. Viipurihan oli tuolloin ollut jo lähes sata vuotta Venäjän vallan alla.

Lähde: VirtuaaliViipuri

Amalia Catharina sai sitten tottua pienokaisiin, sillä näitä syntyi perheeseen pitkä sarja. Vielä kesän 1805 kasteessa perheen isää kutsutaan peruukintekijämestariksi, mutta vuoden 1807 alusta hän on jonkinlainen majatalon pitäjä. Perheellä meni ainakin niin hyvin taloudellisesti, että Amalia sai käydä kaupungin tyttökoulua vuoteen 1817 [1, s.45]. Vuoden 1820 kartassa perheen isällä on tontit 128 ja 129, joista toinen on rakentamaton. Isä ilmeisesti kuoli vuosien 1838-1844 välillä [3]

Muistokirjoituksensa mukaan Amalia Catharina Erdmann on aloittanut opettajan uransa 19-vuotiaana [4]. Tätä ei ole syytä epäillä, vaikka todisteet jäävät tavalliseen tapaan vähäisiksi. Hän on voinut olla kotiopettajana useammassakin perheessä. Ennen Turun paloa Erdmannin tiedetään olleen apuopettajana Sara Wacklinin koulussa [1, s. 60].

Syksyllä 1829 Erdmann otti Viipurista muuttotodistuksen, jonka hän toimitti Kuopioon. Kuopion rippikirjassa 1823-36 (s. 4) hänellä on tittelinään Mademoiselle. Sivun pääparina on varamaaherra Lars Sacklén ja vaimonsa Clemente Dorothea Braun. Lastenkirjaan 1828-1840 (s. 4) heille oli merkitty vuonna 1816 syntynyt tytär ja vuonna 1821 syntynyt poika. On siis hyvin mahdollista, että Erdmann oli kotiopettajana varamaaherran perheessä.

Maaliskuussa 1832 Erdmann sai Kuopiosta muuttotodistuksen Helsinkiin. Siellä hänet kirjattin epäinformatiivisesti aakkostettuun Naimattoman työväestön rippikirjaan 1827-1837 (s. 82). Kuitenkin lokakuussa 1832 "Mamsell Ertman" esiintyy matkustustiedoissa Kauttalta tulleena kävijänä. Hän majoittui kauppias Häggberglle, joka lienee sisarpuolensa aviomies.[2] Jossain välissä hän muutti uudestaan virallisesti Kuopioon, josta palasi Helsinkiin vuonna 1844. (Säätyläisten rippikirja 1836-1861 s. 393, 210). Tässä vaiheessa hän oli perustamassa omaa koulua Helsinkiin. 

FAT 3.8.1844

Sanomalehti-ilmoituksesta näkyy sukunimen kirjoitusasun muutos. Mahdollisesti Ertmann on pyrkinyt erottautumaan Erdmann-nimisistä, jotka todennäköisesti eivät olleet hänelle sukua. Sukua hänellä oli Helsingissä ainakin kahden sisarpuolensa verran.

Muistokirjoituksen mukaan Ertmann sekä ehti käynnistää oman koulunsa että olla valtiollisen Svenska Fruntimmersskolanin ensimmäinen opettaja. 

"Ensimmäisenä lukuvuonna Helsingin tyttökouluun kirjoittautui 33 oppilasta kahdelle luokalle. Muutaman toimintavuoden jälkeen päätettiin perustaa kolmas luokka. Ensimmäiset vuodet koulu toimi vuokratiloissa, ensin kirjakauppias Waseniuksen talossa Paratiisilinnun korttelissa Kirkkokadun reunalla, sitten kauppaneuvos Lindroosin talossa Fabianinkatu 16:ssa ja sen jälkeen kaupunginlääkäri Pihlflycktin talossa Hallituskadulla kevääseen 1853 saakka. Lopulta katsottiin omien tilojen hankkiminen tarpeelliseksi ja Aleksanterinkatu 8:n kiinteistö todettiin soveltuvaksi. [...] Ensimmäisinä vuosina omassa talossa koulun oppilasluku vaihteli jonkin verran, ollen esimerkiksi vuonna 1854-55 vain 62, vaikka kouluun oli perustettu jo neljäs "erikoisluokka". Vuonna 1856-57 oppilasluku oli 86 ja nousi vähitellen." .[5, s. 38]

Aivan yksin Ertmann ei näitä oppilasmääriä opettanut. Apunaan tiedetään olleen sisarpuolensa Eleonora Ottilia Ertman. [6]

Vuonna 1861 Ertmann sai työstään keisarilta briljantein varustetun korun (ett briljanteradt smycke). Seuraavana vuonna hän sairastui ja joutui jättämään työnsä. Hän pääsi lepäämään kesäksi ja syksyksi 1863 Piikkiön Storgårdiin, ympärillään perhe, jonka parissa opettajan työnsä oli alkanut. Siellä hän kuoli 14.12.1863. Näin tietää muistokirjoituksen tekijä ja paikan vahvistaa myös kuolinilmoitus.

Helsingfors tidningar 31.12.1863 

Piikkiön rippikirjan 1861-69 (s. 347) perusteella Storgårdia emännöivät salaneuvos Falckin tyttäret Alexandra Gustava (s. 1808) ja Maria Lovisa (s. 1812). Ikänsä ja asemansa puolesta he ovat hyvinkin voineet olla Ertmannin ensimmäiset oppilaat. Perhe oli kirjoilla Kauttuan ruukilla (Euran RK 1819-25 s. 150).

[1] Mekci, Marjo: Säätyläistyttöjen koulutus ja sosiaalinen tausta 1790-1860. Helsingin,Haminan ja Turun ruotsalaisten tyttökoulujen oppilaat 

[2] Helsingfors Tidningar 13.10.1832

[3] Wiborgs Annonce Blad 15.12.1838: Madame Ertmann, 15.6.1844 Enkefru Ertman. Marjatta Rahikaisen tulkinnan mukaan kuolema on aikaisempi, ks. Marjatta Rahikainen: Att mottaga främmande. Cajsa Wahllund och andra duktiga värdshusvärdinnor i det tidiga 1800-talets Finland. Historiska och Litteraturhistoriska Studier , vol. 93 , s. 267-287 .

[4] Helsingfors Tidningar 23.12.1863

[5] Rakennushistoriaselvitys. Aleksanterinkatu 4-10. 2010 (pdf)

[6] Historiskt om hus och gårdar i Helsingfors. Lördagen 19/1901; Rippikirja I 1856-1869, s. 73