2) "Tutkija yllättyi – 1600-luvun asiakirjoihin päätyi todella härskiä suomen kieltä" otsikoi Sveriges Radio Finska. Historian pitkäaikaisena harrastajana en yllättynyt, sillä julkaisin näistä valikoiman jo vuonna 2015.
Kiroilla osattiin 1600-luvulla myös ruotsiksi. Skoklosters slott on FB-sivullaan aloittanut aiheesta kurssin, jonka ensimmäisessä osassa käsiteltiin ilmaisu "Kyss hästeräder".
3) Alkuperäisen listauksen ja täydennyksen jälkeen historiantutkijoiden koronateemaisia blogitekstejä on ilmestynyt (tietenkin) lisää:
- Susanna Niiranen: Pandemioiden tutkimus vie aikaa – vertailu hankalaa
- Sari Katajala-Peltomaa: Mitä pandemiasta seuraa? Mustan surman vaikutuksista keskiaikaiseen kulttuuriin
- Johanna Ilmakunnas: Social distansering i mitten av 1700-talet – brev mellan far och son
- Jaakko Björklund: Huoltovarmuus ennen ja nyt – mitä voimme oppia 1600 -luvun kriisijohtamisesta?
- V.-P. Suhonen: Musta surma ja keskiajan autioituminen Uudellamaalla (och samma på svenska)
- Elina Heikkilä: Ohjeita ruton torjumiseksi
5) Linkitin tekstini anekaupasta Suomessa Twitteriin väittäen aneiden olleen "bestsellerpainate, joka säilyi kai sadoissa kodeissa." Tapio Salminen näki tarpeelliseksi oikoa käsityksiäni ja selosti, että
"Henkilökohtainen #anekirje (painettu tai käsin kirjoitettu) oli henkilökohtaista funktiota (sielun pelastus) varten hankittu #artefakti, eräänlainen tosite. Muistuttaa monin tavoin pyhiinvaellusmerkkiä, joka hankittiin vaelluksen todentamiseksi, henkilökohtaiseksi todistukseksi."
"Vaelluksen kohteesta hankittuja merkkejä laitettiin usein mukaan hautoihin, tai niitä löytyy kasapäin kaupunkien tunkiokerroksista (kuten nyt hiljattain Tallinnasta). Myös noita kirjeitä on voitu aivan hyvin laittaa hautoihin, mutta lähteitä ei ainakaan Suomesta ole."
"Joka tapauksessa kyse oli hyvin henkilökohtaisesta esineestä, jonka hankkiminen ei välttämättä merkitse, että henkilö olisi edes ollut lukutaitoinen. Painatteeseen täydennettiin ostajan nimi ja päiväys, jonka teki asiamies. Näiden massapainatteiden juju piiree juuri tässä."
"Vaikka anekirjeiden mekanismi liittyy ajankohtaisiin tapahtumiin, joiden ”nimissä” rahoitusta kerättiin, varsinaisten painatteiden funktio ei ollut uutisointi tai muukaan temporaalinen juttu, vaan niiden olemus artefakteina, joilla sattui olemaan tekstuaalinen muoto. "
"Kyseessä oli siis perimmältään umpikeskiaikainen käsitys esineen luonteesta artefaktina, jolle painate antaa nykymaailmasta katsottuna helposti harhaanjohtavan ilmiasun, niin että se on helppo tulkita kirjallisen kommunikaation muotona, jota se ei oikeastaan ole. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti