Teurastajalla olikin kaksi tonttia Korkeavuorenkadulla

Onnekas haku Kansalliskirjaston digitoinneissa heitti eteen J. V. Lehtosen kirjan Nurmijärven poika : kuvia Aleksis Kiven elämästä, jossa ensin herätti kiinnostuksen Hesperian ravintolan kaksi kuvaa, joita olisin voinut hyödyntää viime kesän kirjoitussarjassa. Tekstiäkin aiheesta oli ja muun paikallishistoriallisen sisällön toivossa aloitin järjestelmällisen selauksen.

Näin tuli eteen piirros Salomon Janssonin talosta Richardin- ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Mutta taannoista blogitekstiä tehdessäni olin mielestäni huolellisesti tarkistanut, että teurastaja Janssonin tontti oli se kulmatonttia seuraava, jonka puurakennuksen kuvia olin tyytyväisenä esitellyt.

Aleksis Kiveen rakennus liittyi siksi, että hän oli käynyt talossa toiminutta neljävuotista yläalkeiskoulua eli triviaalikoulua. Piirros oli tehty Aarne Anttilan kirjaan Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta I (SKST 190. 1931). Anttila ei puhunut mitään Lönnrotin kosimasta Janssonin tyttärestä, mutta kertoi tämän alivuokranneen syyslukukaudeksi 1829 huoneen juuri valmistuneesta kulmatalosta. (Anttila oli käyttänyt jossain yliopiston arkistoissa piileviä osoitelistoja, joita voisi joskus joutessaan hakea.) Hän asui siellä myös seuraavana syyslukukautena, jonka aluksi Lönnrot antoi teurastajan pojille todistuksen yliopistoon pyrkimistä varten.

Lähdettyäni kirjastoon asti hain käsiini vielä Ester-Margaret Frenckellin opuksen Offentliga nöjen och privata i Helsingfors 1827-1832, jota olisi pitänyt tarkistaa monen muunkin Helsinki-tekstin kohdalla. Tällä kertaa siitä selvisi m.m. se, että teurastaja Janssonilla oli kaksi tonttia Korkeavuorenkadulla. En siis ehkä ollut mokannut yhdistäessäni perheen väärään tontiin, vaan (vain!) huomaamatta naapuritontin relevanssia.

Vain tarkistamalla tietää, joten kaivoin Helsingin kaupunginarkiston kiinteistökortistosta esiin korttelin 52. Korttelin ensimmäinen tontti oli juuri Rikhardin- ja Korkeavuorenkadun kulmassa oleva. Teurastaja Jansson oli ostanut sen 2200 riikintaalerilla maalarimestari Matthias Broströmin Helena-leskeltä vuoden 1836 alussa (1. lainhuuto 11.1.1836). Janssonin perinnönjaossa keväällä 1862 tontti siirtyi Alexander-pojalle, joka myi sen nopeasti eteenpäin. Naapuritontti, jota aiemmin selvittelin oli N:o 7 ja Janssonilla jo vuodesta 1818.

Eli, kyllä olin mokannut, kun en ollut esimerkiksi tarkistanut Janssonin perukirjaa, joka oli kyllä blogitekstiä tehdessä digitoitu. Paikkauksena perukirja n:o 4290 kertoo Janssonin kuollessaan omistaneen Korkeavuorenkadun tonteista vain puolikkaat. Pitäisi pakittaa vuonna 1833 kuolleen vaimonsa perukirjaan, mutta valitettavasti sitä ei löydy hakemistoista tyttönimellään eikä Janssonin kohdalta.

Vaimon perukirja olisi auttanut ajoitusongelmassa, jonka muodostaa Anttilan, Frenckellin ja Lehtosenkin esittämä näkemys, että kulmatontti oli Janssonilla ennen vuotta 1836. Maalarimestari Broströmin perukirja n:o 714 kertoo tontilla olleen joulukuussa 1827 kahden huoneen ja kellarin asuinrakennus, mikä ei stemmaa alkuunkaan Engelin luonnoksiin. Helena Broström ilmoittaa muuttaneensa toisaalle vuotta myöhemmin (FAT 13.11.1828).

Valitettavasti henkikirjassa 1834 (U:26 f9) tonttien numerointi ei ole sama kuin kiinteistökortistossa. Mutta maistraatin arkiston kartat ja piirrustukset kulmatontille (Rikhardinkatu 4) kertovat sen olleen n:o 15 ja vieressään Korkeavuorenkadulla n:o 14, jossa Janssonin talous henkikirjassa. Piirrustuksesta käy ilmi myös, että tontti n:o 15 oli Janssonin, kun sille kaavoitettiin L-muotoinen talo. Yläkulmaan merkitty vuosiluku (?) 1842 näyttää myöhemmältä lisäykseltä. Samassa setissä on myös Janssonille piirretty se L-muotoinen talo, josta Riihimäen tulkinta on yllä. Valitettavasti kaupunginarkiston postimerkin kokoiseksi kutistamasta digitoinnista ei saa selvää Engelin nimestä eikä päivämäärästä. Jälkimmäinen kyllä näyttäisi olevan 1828, mitä vahvistaa se, että henkikirjassa 1834 tontille 15 on merkitty niin paljon asukkaita, että kahteen huoneeseen he eivät ole ahtautuneet. Onko kiinteistökortistossa virhe vuosiluvussa? Olisiko Jansson vuokrannut tontin, alkanut sille rakentaa ja tehnyt kaupat vasta myöhemmin?

Päädyttyään perinnönjaon jälkeen uusiin käsiin kulmatalon julkisivu laitettiin rakennuspiirrustusten mukaan uuteen uskoon. Nykyinen kivirakennus nousi paikalle 27 vuotta myöhemmin eli vuonna 1890.