Konservointi Nurmeksessa

Eurassa vuonna 1700 syntynyt Nils Döpner aloitti Nurmeksen kappalaisena vuonna 1731. Laajassa seurakunnassa hän ei pärjännyt apulaisetta. Sellaiseksi hän sai vuonna 1754 Petter Fagerstedtin, jolle edellisessä virkapaikassaan "Pielisjärvellä ollessaan sattui vaimoväen kanssa jotakin pientä asiaa. Sattuuhan sitä tietysti papillekin, mutta tällä kertaa tapahtui niin, että Jaakko Stenius, joka oli kiivas mies ja ankara järjestyksen pitäjä, ilman muuta, asianomaisia tai tuomiokapitulia kuulematta, julisti Fagerstedtin epäillyn naisihmisen aviomieheksi. Fagerstedt ei tähän tyytynyt, teki ankaraa vastarintaa, ja loppujen lopuksi tuomiokapituli julisti Steniuksen menettelyn vääräksi antaen hänelle totiset nuhteet."

Nurmeksessa Fagerstedt meni oitis - tai ainakin jo tulovuonnaan - naimisiin esimiehensä tyttären Maria Helenan kanssa. Lehdessä Maailma 12/1920 julkaistua A. R. Cederbergin lastua Herra Nikolaus Depner ja hänen apulaisensa edelleen lainaten avioliitossa Fagerstedt "hankki itselleen tilan, hevoset ja karjaa sekä kauniit huonekalut ja tuli appensa kanssa erittäin hyvin toimeen." Mutta kuoli jo 18.8.1758.

Samalla kun Döpner ilmoitti tuomiokapitulille vävynsä poismenosta, hän pyysi uutta apulaista. Kaikille asianosaisille oli selvää, että työn saadakseen apulaisen pitäisi naida leskeksi jäänyt Maria Helena, jolla itsellään ei näytä olleen mitään sananvaltaa asiassa. Jonkun piti hänet ja tyttärensä elättää.

Pitkällisen haun, jota Cederberg on kuvannut, jälkeen ehdokkaaksi löytyi Johan Keckonius, joka

saapui kesällä 1760 Porvooseen pappistutkintoa suorittamaan. Hänen huomattiin välttävästi selviytyvän vaatimuksista. Mutta kun hänet piti vihittämän papiksi, selitti hän päättävästi, että hän ei mitenkään voinut sitoutua ottamaan aviokseen Fagerstedtin leskeä ennenkuin oli saanut nähdä ja tullut tuntemaan tämän sekä sopinut hänen isänsä kanssa. 

Silloin sai vihkiminen jäädä. Korkea-arvoinen Tuomiokapituli ei niinkään voinut tyhjiin kuvitteluihin luottaa. Keckoniuksen oli matkustettava Nurmekseen ottamaan asioista selvää.  

Hänen ei tarvinnut kauvan Nurmeksessa olla ennenkuin asiat hänelle selvenivät. Syksyllä 1760 oli hän saapunut Nurmekseen, jo tammikuun alussa tapaamme hänet taas Porvoossa. Hän selittää suostuvansa kaikkiin ehtoihin ja olevansa valmis papiksi vihittäväksi. Myös esittää hän tuomiokapitulille vanhan Depnerin kirjeen, missä tämä selittää tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa Tuomiokapitulia kohtaan sen johdosta, että Keckoniusta ei ollut vihitty papiksi ennenkuin hän oli Nurmekseen saapunut. Vanha Depner oli häneen hyvin tyytyväinen, samaten nuori leski, kirkkoherra ja koko seurakunta. Etteivät tuomiokapitulin puolesta mitkään epäilykset asiaa hidastuttaisi, oli Keckonius suostunut siihen, että avioliittoon vihkiminen sai tapahtua jo ennenkuin hän lähti Porvooseen.

Kirjainkuva Välskärin kertomuksista