Virossa 2 pv: Rakvere

Lämmiteltyäni viime viikonloppuna kotikadullani ja Porvoossa, olin perjantaina valmis perinteiselle kevätreissulle Viroon. (Perinteinen merkityksessä "ainakin toista kertaa". Viime vuonna Pärnussa ja edellisenä Tallinnassa.)

Tallinnan satamasta kuljin kevyttä kenttäravia bussiasemalle, mutta en ehtinyt ensimmäiseen bussiin. Seuraava mahdollinen oli venäläinen Pietarin bussi, jonka kuljettajat pienen säädön jälkeen ottivat vastaan käteismaksun ilman lippua tai kuittia vastineeksi. Oli kuin olisi ulkomailla ollut.

Bussi vei Rakvereen ja jo kaupunkiin tullessa ritarikunnan linna näkyi mäen päällä. Kaupungistakin käsin se oli helppo löytää

ja näytti lähempää tältä.

Kiersin linnan kokonaan

ennen kuin keksin, missä oli lipunmyynyti ja sisäänkäynti.

Linnan kotisivuilta oli syntynyt karnevalistinen kuva ja kokemukseni perusteella paikkaa kannattaa lähestyä huvipuistomentaliteetilla. Linnassa oli tilaa toteuttaa monenlaisia ideoita eikä päätöksiä tehneillä ollut pipo suuremmin päätä puristanut.

Minullahan tunnetusti pipo puristaa, mutta aurinko paistoi, joten laitoin pipon taskuun. En saanut kunnollista tolkkua rakenteiden "aitoudesta" enkä tilojen tarkoituksesta. Osaksi siksi, että kylttejä ei ollut ja osaksi siksi, että viron kielen luetun ymmärtämiseni on heikkoa. Pienessä "museo"-huoneessa oli 4 vitriiniä arkeologisia löytöjä (kai?), ilmeisesti (?!) linnan alueelta. Kiitettävästi osassa esineistä oli ajoitus, mutta näilläkään kuva linnan elämästä ei rakentunut. (Museovirasto pystyi parempaan neljällä kyltillä Husholmenissa, mutta on kyllä yksinkertaisempi kohde.)

Linnan restauroidulta vaikuttaneesta ikkuna-aukosta pilkotti kirkko, jota olin linnalle tullessa käynyt katsomassa lähietäisyydeltä. Uusi infokyltti, jonka mallisia näin ja luin kaupungissa muitakin, kertoi sen olevan keskiaikainen, mutta moneen kertaan uudelleen rakennettu.

Etukäteisvalmisteluissa olin unohtanut tarkistaa mahdolliset lisäkohteet. Bussista olin kuitenkin huomannut museokyltin, jota lähdin linnasta poistuttuani hakemaan. Tarkoitti ilmeisesti Viron poliisimuseota, johon ajan tappamiseksi ostin pääsylipun.

Onneksi sen kanssa sai suomenkielisen opaslappusen, jonka avulla ymmärsin mitä osaa poliisin nyky(!)toiminnasta kussakin huoneessa esiteltiin. Huumehuone teki voimakkaimman vaikutuksen.