Elämäkertoja ja romaaniaihioita

Merete Mazzarellan uutuus Elämä sanoiksi kävi kirjastosta kääntymässä ja lähes kokonaan sen luinkin. Kuten Helena Pilke Agricolan arvostelussa toteaa, kyseessä ei ollut mikään käytännön vinkkikirja. Tosin kiinnitin huomiota varoitukseen ylenmääräisestä originaalidokumenttien lainaamisesta. Helmasyntini.

Sitä esiintyi myös Susanna Alakosken päiväkirjassa Köyhän lokakuu. Mutta tyylikkäästi ja oikeassa mittakaavassa. Alakoski kirjoitti ensisijaisesti köyhyydestä, mutta myös elämäkerran kirjoittamisesta.

Kotonani on asiakirjakokoelma. Elämäkerrallista aineistoa, jota olen hankkinut eri paikoista. [...] Niitä on satoja sivuja, ehkä viisi-, kuusisataa. En ole laskenut. Silti ajattelen ettei elämäkerrallisesti voi kirjoittaa. En tiedä mitä tämä sitten on, elämäkertaako? Elämäkerta on tylsä. Epärehellinen. Kamala. Kuka sitä haluaisi lukea kun en itsekään jaksa ajatella koko asiaa? [...] Kun kirjoitan tätä kirjaa, tulen käyttämään aineistoa ensimmäistä kertaa. En vain tiedä miten. (s. 14-15, paluu teemaan s. 133, 307) 

Asiapaperit ovat täyteen kirjoitettuja, mutta silti ne eivät pidä paikkaansa. Asiakirjaelämäkerran ulkopuolelta kuulen muiden ääniä. (s. 174) 

Se joka kirjoittaa on todistaja. Minä todistan sitä mitä en muista. (s. 132)

Sivuilla 133-134 Alakoski ottaa kantaa rajaukseen. Onko kyseessä omaelämäkerta, jos hän jättää käsittelemättä asiakirjamateriaalia, ihmisiä tai tapahtumia? Sivuilla 161-162 hän käsittelee kirjoitetussa esiintyvien henkilöiden loukkaamista.

Köyhyydessä Alakoski keskittyy nykypäivään mutta lainaa (s. 95) Sune Sunessonin kirjasta Perspektiv på sociala problem lauseet

Köyhyyttä pidettiin Tanskassa ja Ruotsissa suurena vaaratekijänä ja tärkeänä ongelmana 1700-luvulla, jolloin elintaso oli jotakuinkin hyvä. Sen sijaan köyhyyttä ei mainittu ongelmana Suomessa ja Norjassa, missä köyhyys oli huomattavasti suurempaa ja monet kuolivat nälkään.

Totta?

Ja onko totta, tarinaa, tehostusta vai käännösvirhettä kun Alakoski kertoo äidinäitinsä suvun allekirjoittaneen Z:aa muistuttavalla merkillä "pohjalaisilla maatiloilla maaorjasopimustaan" (s. 18). Samasta perheestä puhuessaan Alakoski myös väittää (s. 323), että lain ankaruuden johdosta aviottomat lapset "eivät saaneet käydä koulua, he eivät saaneet oppia lukemaan, heidät leimattiin ja tuomittiin."

"Olen sattumanvaraisesti etsinyt suomalaisen sukuhistoriani rippeitä. Sen mistä tuli ruotsalainen historiani. Mitä olen aikonut tehdä sillä aineistolla? Luultavasti romaanin."(s. 326)

Kuva ote stereograafista. Thomas Richard Williams: Vanitas / Still Life with Skull, Open Book with Glasses, and Hourglass / The Sands of Time, 1850 - 1852. The J. Paul Getty Museum, Los Angeles