Ennen ja nyt

En muista enää oliko äitini vai mummoni, joka tapasi päivitellä sitä miten nykyään vanhat ihmiset vaikuttavat nuorekkaammilta kuin heidän lapsuudessaan ja saman asian pystyin havaitsemaan valokuvista. Hieman huvitti kun löysin täsmälleen saman ajatuksen kirjasta, jota painettaessa mummoni oli 5-vuotias. Tyyni Tuulion nimimerkillä Jeannette julkaistu Suoma Suometar ennen ja nyt ynnä muita pakinoita (1927) alkaa huomioilla

"Nuori isoäiti tulee vastaani kadulla uudenuutukaisessa kävelypuvussa, muodikas hattu päässä. [...] Toinen isoäiti on suuri temperamentti. Hän pitää esitelmiä ja lausuu. Kolmas on eduskuntaehdokkaana. [...] Isistä ja äideistä ei kannata puhuakaan - kuka ehtisi kirjoittaa varsinaisesta nuorisosta. Heillä on jazzinsa ja tenniksensä, hiihtoretkensä ja muut harrastukset. He tekevät kyllä myös kovasti työtä."

Ihan on kuin nykyajan aikakauslehdestä! Toisessa kokoelman pakinassa Tuulio kirjoittaa vuonna 1922 nimimuodista tapaan, joka on myös tuttu nykymediasta

"Beata, Charlotta ja Augusta viettävät elämänsä iltaa. Meidän olisi vaikea kuvitella Charlottaa kapaloissa ja augustaa opettelemassa aakkosia. Beata on jo melkein muinaismuisto.

Melkein yhtä vanhoja ovat Alma, Olga, Roosa, Hilda ja Hulda. Mutta he vielä tekevät työtä ja ottavat osaa julkiseen elämään."

Näköjään 20-luvulla on "se tärkeä kysymys" ollut "jäämmekö edelleen rouviksi ja neideiksi vai tuleeko meistä kaikista rouvia tai kaikista neitejä vai jotakin vallan uutta, minkä kilpailu ratkaisee." Valitettavasti jämähdimme ensiksi mainittuun.

Aiemmin tänä vuonna sosiaalisessa mediassa kiersi linkki blogitekstiin, jossa englannin sekaisen suomen ennustettiin johtavan kielemme turmioon. Tuulio kommentoi kielen muuttumista toiseen suuntaan:

"Koetappas vain puhua lapsillesi pläkkipotista ja plyijyspännästä. Yhtä hulluilta kuuluvat toivottavasti heidän lastensa korvissa plankkiharjat ja soossinekat, ehkä vielä plätytkin. Jos nimittäin osaamme olla johdonmukaisia! Ehkä vielä pääsemme kahveleistakin -"

Kuulemma nykyajan koulutus, sosiaalinen media ja muukin elämä eristää samankaltaisten seuraan. Tuulion aikaan taas

"Jos taas yösi unelmat ja päiväsi ajatukset koskevat apulannoitusta, katsot humanistia jokseenkin hyödyttömäksi jäseneksi yhteiskunnassa. Jos olet runoilija, et elä samalla planeetallakaan kuin ne, jotka ymmärtävät kehruukoneita."

Miesasiaa on näköjään yritetty saada vauhtiin jo sata vuotta sitten.

"Sillä eihän tätä enää voi sietää. Yli puolet promovendeista ovat naisia. Ultimus on nainen. Naiset täyttävät luentosalit, kirjastot."

Yksi oli sentään 20-luvun Suomessa toisin kuin nykyään:

"Kun automaattipuhelimeen kerran totuit, on se tullut miltei välttämättömäksi tekijäksi kaupunkielämässäsi.
Maalla elät ihanasti erillään puhelimenkäytöstä. Mutta sitten tulee päivä, jolloin sinun on soitettava johonkin. Naapuritalossa parin kilometrin päässä kuuluu olevan puhelin. Kävelet sinne ja pyydät saada soittaa."

Esimerkki 1920-luvun pukeutumisesta Hallwylska museet, Wikimedia Commons.