Suomalainen Wirallinen Lehti 9.3.1894 julkaisi Utajärveltä käräjäpöytäkirjaotteen, jossa selviteltiin Brita Kaisa Kassisen eli Meriläisen perinnönjakoa. Siinä piti soveltaa 21.7.1872 tehtyä "Avio-suostumusta" eli avioehtoa, jonka teksti kuului
Me allekirjoitetut, jotka aivomme mennä naimiseen toinen toisemme kanssa, olemme tahtoneet sitä ennen tehdä seuraavaista välipuhetta, jos minä Briita Stiina Kassinen ennen kuolisin, niin pitää lapsilleni Olli, Pekka, Heikki ja tytär Kaisa, maksettamaan tuhannen (1,000) markkaa tasajakoon ja sitä paitsi tyttärelleni Kaisalle: 1 lehmä, 1 lammas, kenkkikaapi, yksi sänky vuoteineen ja puoli tusinaa toolia, koska hän menee naimiseen ja hän saa periä mun jälkeen kaikki mun pito-vaatteet ja myös pojille sitä paitsi itsekullekin 1 ruottin-verkapäällinen turkki, maan verkavaatteet. Kaikki muu omaisuus, sekä kiintiän että irtaimen perii ylkäni Jaakko Meriläinen, niinkuin jos hän ennen kuolisi, niin hänen jälkeen jäänyt omaisuus lankee minulle.Tähän tapaan siis suojattiin ensimmäisen avioliiton lasten asemaa. Britan lesken status näkyy vihkimerkinnässä.
Petter Harald: että kun Agatha Wilhelmina Rissanen, joka kuolemaansa saakka oli todistajan palveluksessa, oli 27 päivänä viime Maaliskuuta [1897] aamupäivällä todistajalle kertonut, mitenkä hänen omaisuutensa hänen kuolemansa jälkeen olisi hänen sukulaisten kesken jaettavana, ja samalla lausunut toivomuksensa, että hänen jälkisäädöksensä tulisivat pitäviksi, oli todistaja samana päivänä kello 8 aikaan iltasella käynyt uudestaan, todistajain Koivistoisen ja Tarsolan seuraamina, Rissasen puheilla ja oli hän silloin todistajain kuullen uudistanut entiset määräyksensä, joiden mukaan hänen omaisuudestaan kaksisataa markkaa oli lankeava hänen veljelleen David Rissaselle: sisarelleen Liisa Rissaselle viisikymmentä markkaa, ja veljensä Juhananpoika David Rissaselle kaikki muu omaisuutensa, joten hänen velkansa vainajalle myöskin olivat hänelle anteeksi annettavat; veljensä tyttärelle Ida Selma Rissaselle vähän vaatteita ja veljensä Davidin lapsille viisikymmentä penniä kullekin; että todistajan seuraavana päivänä uudestaan käydessä Agatha Wilhelmiina Rissasen puheilla, jolloin todistaja Ida Lowisa Häyrynenkin sattui olemaan saapusalla oli Agatha Wilhelmina Rissanen luvannut jälkeen jätettävästään omaisuudesta veljenpojalleen Pekka Juhonpoika Rissaselle kohvertin ja yhden höyhen tyynyn; sisarelleen Anna Liisa Rissaselle kasimir vaatteuksensa ja suuren saarlinsa; veljenpojalleen Taavetti Juhonpoika Rissaselle puolisaappaat ja hänen vaimollensa Eevalle ristikkäiset pumpulivaatteensa ja topatun nuttunsa; veljen tyttärelle Ida Rissaselle harmaan villahameensa ja kuvikkaisen hameensa, kaksi nuttua; silkkihuivinsa, turkkinsa ja suuren hopealusikan, veljentyttärelle Hanna Rissaselle, naimisissa erään Puumalaisen kanssa pienen hopealusikan ja yhdet kasimirvaatteensa, sekä suuren silkkihuivinsa pantavaksi neljäan osaan, jotka olisivat lankeavat Ida Rissaselle ynnä Eva Rissaselle, sekä hänen tytöilleen Lovisa ja Ida Puumalainen yksi osa kullenkin; että Agatha Wilhelmina Rissanen todistajan kertomissa tilaisuuksissa oli taydellä järjellä: joskin vuoten omana sairastaen, ja teki määräyksensä vapaasta tahdostaan kenenkä häntä siihen houkuttelematta, että vainaja, joka myöskin jälestäpäin oli puhunut lahjoituksistansa ja ne hyvinkin muistanut, oli selittänyt antavansa enimmän osan David Juhonpoika Rissaselle, koska oli ottanut hänet kasvattaaksensa ja olikin eläessään hänestä huolehtinut.Pystyy melkein kuvittelemaan Agathan kerta toisensa jälkeen toistavan, irtaimistoaan osoitellen, mikä kenellekin menee. Sivuhuomiona samasta tekstistä: David olikin kesken kaiken Taavetti. Todistajan vai kirjurin epäjohdonmukaisuutta?
Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Albert Edelfeltin maalauksesta Eukko pärekoreineen (1882).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti