perjantai 24. helmikuuta 2012

Ensimmäinen runotyttö

Anu Lahtinen kirjoitti blogiinsa eilen runotyttö-sanasta. Hän ei ottanut kantaa sanan historiaan. Sehän ei ole suora käännös ainakaan englannista eikä ruotsista. Ei ole olemassa diktflickaa tai poem girliä, ainakaan Googlen mukaan. No, jälkimmäisellä on kyllä URL, mutta ei laajempaa levikkiä.

Eli tie vie sanomalehtiarkistoon, jossa osumat keskittyvät vuoteen 1897. Silloin ilmestyi Aino Suonion runokokoelma Lauluja ja ballaadeja, jota arvosteltiin ainakin Uudessa Suomettaressa 16.12.1897, Uusimaassa 19.12.1897 ja Pohjalaisessa 21.12.1897. Kokoelman runosta "Runotyttö" saivat toimittajat päähänsä kutsua 17-vuotiasta runoilijaa samalla tittelillä, lainausmerkeissä. Lainausmerkeissä se esiintyi sitten myös sanomalehti Mikkelin kirjallisuuskatsauksessa 22.12.1897.

Laajempaa levikkiä sana ei saanut. Terminä fiktiossa (
Opiksi ja huviksi no 2-3, 1.2.1902), näytelmän nimenä Tampereella ( Aamulehti 4.9.1904), sana matkakertomuksessa (Aamulehti 18.10.1905). Montgomeryn kirjojen käännöksiin se päätyi myöhemmin.

Ja mikä surkea raapustelija tämä Aino Suonio oli, kun en ole hänestä koskaan kuullut? Wikipedia kertoo, että hänet tunnettiin myöhemmin Aino Kallaksena.

2 kommenttia:

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Aino Kallas ensimmäisenä runotyttönä onkin oikein oiva!

Nora kirjoitti...

http://en.wikipedia.org/wiki/Aino_Kallas

Aino Kallaksen Sudenmorsian tuli aikoinaan 90-luvun vaihteessa lukiossa vastaan, vaikka lukenut en sitä ole.