Virtuaalikonffa VIII Ruotsin 1700-luvusta

Materiaalia on taas kertynyt uuteen virtuaalikonffaan väitöstutkimukseni ajasta ja teemoista. (Aiemmat vastaavat koosteet: I, II, III, IV, V, VI, VII) Sopivasti huomiseen väitöstilaisuuteen virittäytymiseksi.

Aloitimme suuren Pohjan sodan jäänteistä eli Ivan Mazepasta ja Kaarle XII:sta Poltavassa, Helsingborgin taistelusta vuonna 1710,  Magnus Stenbockin viimeisistä vuosista, Stenbockin kuriirista,  Tordenskjoldin viimeisestä taistelusta ja Kaarle XII:n tuntemattomista puolista. Lopuksi keskusteltiin venäläisten Ruotsin rannikolle vuonna 1719 tekemistä hyökkäyksistä.

Yksi monista aiheista, jotka väitöskirjan aineistoa eli Posttidningaria läpikäydessä tuli vastaan, mutta ei ollut tutkimuskysymykselleni merkityksellinen oli Malcom Sinclairin murha. Niinpä oli kiva nyt kuulla siitä Olle Larssonin ja Andreas Marklundin keskustelu. Mukavaa ei sen sijaan ollut kuulla eräästä naiskohtalosta vuonna 1741.

Seuraavaksi yritettiin fiksata Kuningas Adolf Fredrikin mainetta. Hallintokaudelleen osui Ruotsin viimeinen (?) noitaoikeudenkäynti, josta kuulimme erillisen esityksen. Tuolloin Ruotsiin tulivat myös vapaamuurarit, joista keskustelivat Urban Lindstedt ja Olle Larsson. Samaan aikaan kuuluu myös Bohusin läänin sillikalastuksen alku, josta keskustelivat Urban Lindstedt ja Tomas Andersson.

Esitys Jacob Guntlackin "urasta" täydensi aiemmin luettua ja elokuisella kiertokävelyllä kuultua. Tapahtumat Suomessakin olivat mukana ja niistä pitäisi ilmiselvästi kirjoittaa lisää. Pohjamateriaali on Litteraturbankenissa, mikä jäi minulta viime vuonna huomaamatta.

Siirryimme ulkoilmaan aatelisen hautamonumentin eliitin puutarhakulttuurin ja  Elias Martinin maalauksen kautta. Christopher O'Regan jatkoi teemaa kertomalla omalla tyylillään Kustaa III:n ajan Tukholmasta. Eli jätti nurjat puolet vähemmälle. Näkemyksiään täydensivät esitykset Verklighetens Ulla Winblad – synderska, gudinna och influencer på 1700-talets horbaler ja Polisarbete på Bellman noir-tiden.

Christopher O'Regan myös esitteli kokoelmiensa esineitä 1700-luvulta. Materiaalista kulttuuria jatkoi käsinpainettujen tapettien demonstraatio ja nenäliinojen pärmäys. Sitten esiteltiin damaskit, miesten kengät, naisten kengät ja 1700-luvun alusvaatteet. Osuuden maukkaaksi lopuksi kuulimme esityksen keittokirjastaan kuuluisasta Cajsa Wargista.

Lähempänä perinteistä historiankirjoitusta oli katsaus anomuksiin, joita tietenkin kirjoitettiin 1700-luvullakin. Kriittisemmin korvin kuuntelin esitystä Familjenotiser i tidningar 1700-1800-tal. Peter Forskålista käydyn keskustelun jälkeen historiantutkija Brita Plank puolestaan tuhahti "okunnigheten om den historiska samtiden skär i mig".

Kustaa III:n vallankumouksesta 1772 puhuivat Urban Lindstedt ja Hugo Nordland. Hyvänä parina oli esitys Venäjän Katariina Suuresta. Suomalaista ajan tutkimusta edusti Charlotta Wolff, joka kertoi Johan Fredrik Aminoffista.

Luettuani kymmeniä ja kymmeniä sanomalehtitekstejä, joissa juhlinta sujui presiis kuin piti, oli hauskaa kuunnella keskustelu Kustaa III:n järjestämästä ja suhteellisen epäonnistuneesta historiallisesta juhlasta vuonna 1785. Magnus Olaussonin esitys Kustaa III:n esteettisistä pyrkimyksistä kiinnosti minua vähemmän. Niihin linkittyi esitys Drottningholmsteatern – huset som gud glömde.

Patrik Höglund kertoi 1778 vesille lasketun linjalaiva Wasan kohtalosta. Lyhyt katsaus laivastokaupunki Karlskronan tulipaloon vuonna 1790 kuvitti aihetta, johon törmäsin sukututkimuksellisesti Schildtien yhteydessä ja joka on myös mukana väitöskirjahankkeessani. Esittäjä ei kuitenkaan rahankeräyksistä puhuessaan maininnut sanomalehtiä ollenkaan.

Ja mitäpä olisi virtuaalikonffa 1700-lukuun ilman jotain Kustaa III:n murhasta ja murhaajista. 

Kulttuurihistoriallisessa katsauksessa 1700-luvun kauneusihanteisiin ei ollut merkittävästi uutta asiaa. Hyvää oli se, että korostettiin ihanteiden muutosta myös menneisyydessä. Esitys parrasta 1700-luvulla oli hyvä täydennys, kuin myös katsaus eurooppalaisen muotilehden 500-vuotiseen historiaan.

Erityistä huomista koitosta ajatellen oli se, että virtuaalikonferenssi päättyi 1700-luvun sanomalehden painamisen demonstraatioon.