lauantai 1. huhtikuuta 2023

Uusittu aprillipäivän pohjoinen historia

Olen viime aprillipäivinä julkaissut niin monta "täydennysosaa", että on korkea aika tehdä uusi(ttu) yhtenäinen aikajana Pohjolan aprillipäivän kehityksestä.

Nordiska museet kertoo (edelleen) verkkosivullaan, että aprillipilailu olisi saapunut Ruotsiin 1600-luvun puolivälissä. Tietoon ei liity minkäänlaista viitettä lähteeseen.

Annika Sandén on kirjassaan Fröjdelekar. Glädje, lust och nöjen under svensk stormaktstid valmis uskomaan ja esittämään, että aprillipilailua on harrastettu Ruotsissa jo 1600-luvulla. Todisteet jäävät kuitenkin vähäisiksi. Växjön tuomiokapitulissa on vuonna 1667 nuorukainen oli huijattu hakemaan isännälleen vaatteita. Asian selvittelyssä sanomakseen on kirjattu "måste gå den länge vägen April, och alldeles omsont [förgäves] med lång näsa". Sandénilla on viite pöytäkirjaan, mutta hän ei mainitse, missä kuussa pilailu oli tapahtunut. 

Sekä Nordiska museet että Sandén kertovat tapauksen Länsigöötanmaan Hässtadista vuonna 1742. Pitäjässä kiersi viesti, että jumalanpalvelus pidettäisiin tuntia aikaisemmin kuin normaalisti ja osa uskoi. Asian selvittelyssä viestistä käytettiin sanaa "aprilsedel", missä ei ole järkeä ellei april jo tarkoittanut aprillia.

Vuonna 1749 runoiltiin: "På Första Dagen i April, Vil hvar och en sig klokast tycka. / En Narr den andra narra vil." (Svenska Akademins ordbok: April)

Dagligt Allehanda aloitti 1.4.1773 etusivunsa runolla "Warning för det wackra Könet, at ej låta narra sig April". 

Vuonna 1780 G. J. Ehrensvärd kirjoitti,
’Ett gammalt svenskt bruk ät narra april eller »donner le poisson d’avril» har nu kommit utur modet; man blir det så mycket de öfriga dagarne af året, ät denne sedvane härigenom blifvit glömd’.
eli, että ”vanha ruotsalainen tapa” aprillata on unohtumassa. (Kirsti Aapala: Huijausta ja petkutustaSvensk etymologisk ordbok (1922) s. 511.)

Aivan uutta tietoa jakoi W. H. Norrköpings tidningarissa 4.3.1796 (todennäköisesti Stockholmspostenissa 17.5.1791 referoitua Journalisten lehden numeroa Vol8:1 lainaten). Aprillipäivän syntyselitys löytyy Ilmestyskirjan 23. luvusta! Tarkistin ja aika vakuuttavahan teksti olikin.

Suomen puolella vaikuttanut runoilija Frans Mikael Franzén kirjoitti vuonna 1797 runon Den 1 Aprill, jossa totesi "I dag, / Om någon är narrad Aprill, är jag." (Svenska Akademins ordbok: April. Frans M. Franzen: Skaldestycken (1832))

"Tänään olen narrannut mamselli Fortelinia niin, että kirjoitin kirjeen aivan kuin se olisi ollut rva Lindholmilta, siihen oli merkitty ensimmäiseksi 'aprill'." tunnusti Kurjalan kartanonneiti Hämeenkoskella päiväkirjaansa 1.4.1800. (Johanna Junttila: Kuka keksi aprillipilan? Tiede maaliskuu 2015)

Vuonna 1828 painetusta saksa-ruotsi -sanakirjasta näkyy, että narraus on tullut suomen kieleen ruotsin kautta saksasta.


Sara Wacklin totesi vuonna 1844 julkaistuissa muistelmissaan Pohjanmaalta: "ettei olisi uskottava sitä, jota sanotaan huhtikuun ensimäisenä tai viimeisenä päivänä." (Svenska Akademins ordbok)

Helsingfors Tidningarissa 1.4.1846 julkaistu myynti-ilmoitus "En björnhud. Björnen är ännu icke skjuten, men förmödas blifwa det innan kort. Anbud göres d. 1 April" on jokseenkin selvästi aprillipila.


Vuonna 1848 painetussa kirjassa A new universal etymological technological, and pronouncing dictionary of English Language tiedettiin, että Ruotsissa oli tapana April-ärende:


1.4.1854 julkaisi Maanmiehen ystävä mahdollisesti ensimmäisen sanomalehtipilan suomeksi: "Kirpun rihmaisen ostajia on tänäpäivänä ollut enemmänkin liikkeessä"

ja joutui 15.4.1854 kirpunrihmaisia sitten selittämään.

Esimerkkejä seuraavien vuosikymmenien lehdistön aprillipiloista on ehkä vielä löytymättä. Ainakin niitä osattiin varoa, sillä Savo-Karjalan 10.4.1895 Kirjeessä Helsingistä todetaan "Kaikeksi onnettomuudeksi pääsi Murtaja kuitenkin viime kevännä satamaan ilman tällaista juhlallista vastaanottoa; se veitikka kun tuli aprillipäivänä ja sen tuloa koskeva uutinen sanomalehdissä yleensä luultiin aprillipilaksi, siten jäi näkemättä koko lysti"

Seuraavana vuonna Mikkeli raportoi 11.4.1896 käytännön pilan
Eräässä Mikkelin pitäjän sydänmaan kylässä oli tämän huhtikuun 1 päivänä eli aprillipäivänä menty toistensa narraamisessa niin pitkälle, että muutamassakin talossa saatiin talon ukot saunaan kylpemistä varten vaikka saunaa ei oltu edes lämmitettykään. Asia oli näet semmoinen, että talon naiset, joita miehet jo olivat jollakin tavoin narranneet, menivät iltaselle pirttiin, jossa ukot jo työstään päässeinä istuskelivat, ja hyvin tosissaan juttelivat että miksei miehiä ole käsketty saunaan. Miehet kun tuon puheen kuulivat, läksivät pitemmittä käskyittä  ja riisuivat saunassa vaatteet päältään ja kapusivat lauteille. Mutta kun saunassa ei tällä kertaa tuntunut olevan oikeaa lämpeyttä, alkoivat ukot koetella saunan kiuaslaitosta, jolloin huomasivatkin, että tänään oli aprillipäivä ja heitä oli tuolla tavalla narrattu.

Seuraavana vuonna Uudessa Savossa oli aivan selvä sanomalehden aprillipila, jolla houkuteltiin kaupunkilaisia tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. Sanomalehdissä julkaistiin lisää aprillipiloja Suomessa viimeistään 1900-luvun alussa. Sanomalehtien aprillipiloista 1900-luvun loppupuolella ovat tehneet kielianalyysiä Tomi Visakko & Eero Voutilainen. Artikkelissa todetaan, että "Suomessa aprillipäivän pilajutut vakiintuivat 1930-luvulla, ja niitä edeltää Ruotsista 1800-luvulla kulkeutunut aprillikirjeiden ja -pakettien perinne."

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lapsena olin oppinut siihen, että narrata saa vain 1.4. Mutta Satakunnassa syntynyt vanha isoäitini piti selvänä, että toinen samanmoinen päivä on huhtikuun viimeinen. Ehkä vappu aattoineen on tuon jälkimmäisen hävittänyt, vaikka kaikenlaisia narreja silloin esiintyykin.

Tiina Miettinen kirjoitti...

Jacobina Munsterhjelm aprillasi mamselli Fortelinia 1.4.1800 Elimäellä eikä Hämeenkosken Kurjalassa... 😊

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos korjaavasta tiedosta Tiina.