Lainattuna Oulun Viikko-Sanomista 22.&29.7.1837:
Kurkuksi kutsutaan sitä Pohjan-Lahden seutua eli paikkaa, joka on Umeån ja Vaasan kaupungin, eli Mustasaaren pitäiän välillä, ja josa löytyy Holmö niminen luoto. Sama saari on 3 penikulman paikkoin pitkä, laskiin sen itäpohjaisesta päästä pisimpään niemeensä luonasta kohden. Saman saaren ja Suomenlahden läntisen rannan välillä on yhtä pitkä, mutta ainoastaan 3 neljännestä leviä salmi, jota kutsutaan Läntiseksi kurkuksi. Mutta samasta saaresta vesi-etelään (kaakkoon) päin on melkeen 3 penikulmaa leviä salmi, jonka toiselta, eli itäiseltä puolelta karit ja matalat pistävät pitkälle, ja ovat juonteesa niin kutsutun Vaasan Sataman kanssa, ja mainitaan Itäiseksi Kurkuksi. Näisä merensalmisa, jotka eroittavat itte Pohjas-Lahden ja Rauman-meren, käypi useimmasti kova virta, joka monena talvena estää Itä-Kurkun jäätymästä; mutta pakkas-talvina menee se kuitenki jäähän Tammi- eli Helmikuusa. Kuitenki aukiaa se usein väkevillä lounas-tuulilla, mutta harvoin pohjaisilla.
Vuonna 1792, joka on mainio isoin tuiskuinsa ja kovan pakkasensa tähen, meni Itäinen Kurkku jäähän, pohjaisella tuulella, keskellä Helmi-kuuta, ja jään luultiin siinä pysyvän vähintäin Huhti-kuun loppuun. Välttääksensä pitkää kierrosta, Tornion kautta, kulkivat siis matkustajat, sekä Suomen maasta Ruottiin, että Ruottista Suomeen, mainitun jäätyneen Kurkun yli. Samalle tielle antausi sen vuoksi mainitun vuoden Maalis-kuun 5:nä päivänä myös 12 Geflen kaupungista Suomen maahan Herrain päiviltä palaavata miestä. Heidän joukosa oli sen aikuinen Kokkolan pitäjän Kirkkoherra, Prouvasti Chydenius, ja Falander niminen Raadi-mies Vaasan kaupungista. Nimitettyin kumppanit, 8 luvulta, olivat talonpoikaisia Herrain-päivä-miehiä.
He olivat kaikki jo päivällä ennen matkustaneet läntisen Kurkun yli, josa jää oli varsin vahva, ja tulleet Holmööhön 7 hevoisella, ja keskoisilla kuormilla, jotka kuormat Holmöön Asukkailta mainitun 5:nen päivän aamulla jaettiin 14 reelle ja hevoselle, ja niitä seurasi 14 kyytimiestä. Taipaleelle lähettiin kello 7 aikana aamulla. Pakkanen oli varsin kova; mutta ennen pitkää nousi kova Pohjas-tuuli ja hirmuinen pyry-ilma. Kuitenki pitkitettiin kulku niin kauvas, itä-kurkun yli, ett'ei enempää kuin puolen penikulman paikkoin enään ollut matkaa likimmäiseen kariin Itäisellä puolella. Mutta samalla kohtasi heitä jonkulainen jään rako, joka kuitenkaan ei ollut niin leviä ett'ei sen yli olisi päässyt; mutta kuitenki osotti se jään Kurkusa olevan irtaumaan päin, ehk'ei se vielä ollut liikkeellä.
Sen nähtyä tuumailivat Holmöölaiset vähän hetken keskenänsä, mutt'ei matkustajain kanssa, ja päättivät palata Holmööhön, pelvosta jäävänsä itäiselle rannalle, jos Kurkku aukiaisi. Sen tähden aljettiin suurella kiireellä palata kello 1 aikana jälkeen puolen päivän; mutta sillä aikaa oli jo koko Kurkun jää, jolla he olivat, väkevältä virralta ja kauhialta tuulelta, ehkä 30 kraatin pakkaisella, irtaunut ja kulki, kahen penikulman levysenä, tuulen mukaan, jota matkustavaiset kuitenkaan eivät havanneet, ennen kuin tultuansa kulusa olevan länsi-puolisen jää-telinsä laidalle. Hirmuisesti säikähtivät he siis nähtyänsä, ett'ei he enään päässeet Holmööhön palaamaan, kun meren virta ja tuuli kuljetti heitä puolen peninkulman vauhilla tiimasa, ulos avoimeen mereen.
Monet koettelivat sen tähen pelastaa henkensä, hypäten isolta jäältä pienimpäin, irtanaisten jää-telein päälle, jotka ajelivat sen ja läntispuolisen liikkumattoman jään välillä, ja toivoen sillä tavoin päästä Holmöön puolelle. Se tuuma auttokin monta, ehkä muutamilta jalat kastuivat, ja kovasa pakkaisesa siis paleltuivat. Muutamat kyytimiehistä riisuivat hevosensa valjaista, ja koettelivat saaha ne liikumattomalle jäälle; mutta 2 hevosta putosi kuitenki jäitten väliin ja muserrettiin kuoliaksi; toiset kyytimiehet taas pysyivät yhä Kurkun jäällä, kokien vaeltaa yhä etemmäksi pohjaiseen päin, ett'ei aivan kohta joutua meren uhriksi; mutta moniin rakoin ja aukeimien tähden täytyi heidän sieltä palata, ja nähdä jään, jonka päällä he olivat, tuulelta ajettuna, eroavan kauvas liikkumattomasta jäästä.
Kaiken toivon, hengen pelastuksesta, siis kadottua, siirrettiin hevoset ja reet 50 eli 60 syllän paikkoin jään laidasta, odottain sitä kovaa onnia, että kuolla nälkään eli viluun, taikka upota meren syvyyteen. Se hirmuinen pakkanen, joka kauhialla tuiskulla vielä enemmin jähytti heijän ruumistansa, oli jo niin kovasti käynyt käsiksi kahteen kyytimieheen, että he makasivat puoli-tönkkönä reesä, joista toinen, kun häntä virvotettiin ja hänen täytyi olla liikkeellä, meni, juuri kuin houraavalla mielellä, jään aukeimaan ja hukkui, toinen jätettiin puoli-kuollunna makaamaan Koju-rekeen, joka omistajaltaan oli jäälle heitetty. Vielä hengisä olevista miehistä, joita siis oli 24, oli ainoastaan 4 oikeen tervennä; sillä kaikilta muilta olivat kädet taikka jalat paleltuneet, ja useimpain kasvot oli pakkanen juuri kuin polttanut taikka kaltannut.
Puolen toista penikulman paikkoin oli tuulen ajeluna oleva jää jo kuljettanut heitä, ja kello 7 aikana, illalla, olivat he juuri avoimem Rauman-meren suulla, josa, puolen neljännestä eteläänpäin Holmöön kareista, jotka Ruottiksi ovat Gaddar nimeltä, on muuan matala kari, jota ei näy veden päälle. Samaa karia vastaan, joka vastaan, joka oli kohonnut ja levennyt isoksi jää-vuoreksi, sattui se kohta jäätä, josa miehet olivat aikoneet yösiaa pitää, töytäämään, ja lohkesi irti isommasta jäästä, joka yhä paino mereen päin; mutta se irtaunut teki, jolla miehet olivat, kääntyi pitkin karia ja tarttui siihen muutamiksi minuuteiksi, joitten aikana tuskin toki kerjettiin ajaa hevosia rekineen seisovalle jäälle, karin laidalle, joka jää myös jo alkoi rakoilla ja eroilla moniksi teleiksi, seuraten isoa Kurkun jäätä. Sinne jäi siis korjaamatta ainoastaan yksi hevonen ja enne mainittu kojusa paleltuneena makaava mies, ja yksi arkku kojuun. Sillä tavoin tulivat kaikki muut, paitti 2 mainittua Holmöölaista, kuolemasta pelastetuiksi.
Mutta useimmilta Herrain päivämiehiltä olivat sekä rahat että kalut kadonneet, joitten arvo, yhteen laskettuna nousi 1800 Riksiin, ilman niitä yli 70 nosneita riksejä, jotka Holmöölaiset panivat hinnaksi 3 kadonneelle hevosellensa ja muutamille ajovärkeille. Nyt olivat miehet kyllä päässeet liikkemattomalle jäälle, jotenki likelle Pookia (Fyrbåken) Holmöön Gaddar kuttutuilla kareilla, mutta vastukset eivät olleet hetikään vielä loppuneet. Kyytimiehet, joilta kuoleman pelko oli vähin pilannut ymmärryksen, eksyivät oikeasta suunnasta ja ajelivat, erehdyksisään, sinne ja tänne, kello 8:ta aina 12 asti, yöllä. Silloin vasta päästiin Pookin tykö, ja yöksi ruvettiin pooki-tupaan, josa toki tapauksen kautta saatiin tuli takkaan palamaan, ja sekä vettä että syömistä nälkäyneille hevoisille. Niistä, jotka ensimmäisinä pääsivät liikkumattomalle jäälle, oli kaksi läpi yön matkustanut Holmöön taloin, toisista taas oli muutamia yhtynyt yhteen pienoseen tupaan, josa kalamiehet kesällä tavallisesti olivat asuneet; mutta yksi Herrain-päivä-miehistä, joka oli etunut seuruudesta, kulki koko yön eksyksisä, ja vasta päivän valjettua havattuansa Holmöön maan, pelasti hän, surkiasti nälkäynynnä ja vilustununna, häin-tuskin henkensä.
Päivänä jälkeen, joka oli 6:si mainitusa kuusa, matkustettiin nimitetyistä kareista Holmöön taloin, puolen kolmatta penikulmaa. Kuun 7:nä päivänä levähtivät Herrain päivämiehet, päivänä jälkeen lähtiäksensä matkustamaan läntisen Kurkun yli, ja sitten pohjas-lahden ympäri kotimaalleen. He toivoivat, niin paljon kovaa jo kärsittyänsä, ansainneensa armeliasta kansakärsivällisyyttä ja apua kanssa-ihmisiltänsä; mutta Holmöön miehet vaativat kohta kyytipalkkaa onnettomasta reisusta, palkintoa kadonneista hevosistansa, reistänsä ja ajovärkistä; mutta kahesta paleltuneesta kumppanistansa eivät virkkaneet he mitään. Vielä lisäksi uhkasivat he ett'ei antaa Herrain-päivä-miehille kyyti-hevosia, ennen kun kaikki, jota he vaativat oli maksettu. Se oli Herrain-päivä-miehistä hyvin suunnatoin, varsin kun he olivat syyttömät heijän vahinkoonsa, ja he eivät voineet vaadittua summaa maksaa, kun melkeen kaikki heijän tavaransa oli kadonnut ja heillä ei ollut kyyti-rahaakaan päästäksensä pohjan-lahden ympäri.
Mutta valta oli Holmöölaisten käsisä, ja ne pitivät vieraansa puoli vankeudesa, siksi kun muutamia Holmöölaisia palasivat, Umeån kaupungisa käytyänsä, ja näyttivät Kuninkaan käskyn-Haltian päätöksen heijän vaatimukseensa, johonka oli suostuttu, ja matkustavaiset siinä samasa saaneet kovan kiellon poikkeumasta Holmöön taloista, ennen kun he oilvat sovittaneet Holmöön miehet; ja jos he tahtoivat valittaa päätöksen yli, niin heijän piti ainakin panna lailliseen taka-vaarikkoon vaadittu rahasto, jos mieli saaha liikkua paikalta. Herrainpäivä-miehet lähettivät kyllä valituksensa Maanherroin, mutta siitä ei ollut apua ennen kun se vaadittu rahasto hankittiin, jonka hankkiminen olisi ollut mahdotoin, jos ei Raadi-mies Falanderille olisi Umeån kaupungissa uskottu tarpeellista rahaa velaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti