Arkkitehdin elämä ennen näyttelypavilijonkia

Yleisen näyttelyn päärakennuksen suunnitellut Carl Theodor Höijer oli Helsingin poikia, hän oli syntynyt kaupungissa 20.2.1843. Isänsä isä oli kuollut Helsingissä toukokuussa 1809, mutta näiden vuosien väliin mahtui sukututkijalle mielenkiintoisia käänteitä.

Höijerin isänisän perukirja, jossa ei ollut yhtään käteistä eikä muutenkaan suuremmin omaisuutta, tehtiin Tukholmassa. Kuolema Helsingissä liittyi varmaankin Suomen sotaan, sillä vainajaa tituleerattiin luutnantiksi. Ainoa lapsensa oli postuumisti 1.9.1809 syntynyt poika Henrik. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:377 s. 211) Henrikin äiti oli aatelista sukua, mutta Geni-profiilissaan mainittujen avioliittojen myötä reippaasti alenevassa säätykierrossa.

Henrik Höijerin Geni-profiilin koristuksena oleva leike kertoo hänen muuttaneen Helsinkiin vuonna 1836, mikä täsmää kirkonkirjan merkintään. (RK 1818-36 s. 158). Mukanaan hän toi vaimonsa ja vuonna 1834 syntyneen Otto-pojan. Ensimmäinen avioliitto päättyi vuonna 1840 vaimon kuolemaan smoolantilaisessa pappilassa. Lapsia oli tässä vaiheessa kolme. Vaimon perukirjassa, jossa Henrikiä kutsutaan peilitehtailijaksi, ei ole mitään kiinteistöä, mutta talouden irtaimisto on rikkaampi kuin Henrikin isän kuollessa 30 vuotta aiemmin. Siihen kuuluu jopa osake Ullanlinnan kylpylästä eikä velkaa ollut juuri yhtään. (HKA 1792) Henrik Höijerin tuotantoa kuvaava mallikirja kuuluu Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin.

Viimeistään kaksi vuotta myöhemmin Henrikin äiti muutti Helsinkiin (RK 1836-41 s. 298). Ehkä hänestäkin oli apua lastenhoidossa, mutta kolmen nuoren lapsen kanssa uusi avioliitto oli tavanomainen ratkaisu ja Henrik Höijer sai toiseksi vaimokseen helsinkiläissyntyisen Maria Lovisa Seleniuksen. Tämä synnytti avioliitossa ainakin viisi lasta, joista vanhin oli Carl Theodor, joka oli 13-vuotias äitinsä kuollessa elokuussa 1856. Perhe menetti saman vuoden puolella myös isänäidin. (Kummankaan perukirjaa en onnistunut löytämään.)

Carl Theodorin isä ei kuitenkaan solminut kolmatta avioliittoa vaan talous pärjäsi neljä vuotta ilman emäntää ja sitten oli isännän lähdön aika. Henrik Höijer kuoli 15.10.1860. Lapsiaan oli elossa kuusi ja he kaikki perivät 322 hopeisen rahayksikön arvoisen osuuden. (HKA 4152) 

Henrik Höijerin vanhin poika Otto sai isänsä kuolinvuonna maisterin paperit Helsingin yliopistosta. Hän oli jo ehtinyt julkaista kaksi kirjaa (Bilder ur folklifvet 1. Skildringar ur Nyländska skärgården, Bilder ur folklifvet 2. Nyländska folkegendomlighete), mutta ei jatkanut luovalla uralla. Yhdeksän vuotta nuoremman Carl Theodorin elämässä isän kuolema osuu selvään taitekohtaan, mutta muistokirjoituksesta syyt ja seuraukset eivät käy ilmi.

Läpikäytyään teknillisen realikoulun Helsingissä aikoi hän antautua merimieheksi, mutta luopuikin siitä tuumasta ja antautui rakennusteollisuuden palvelukseen arkkitehti Chievitzin kehoituksesta. Vuosina 1861—62 olikin Höijer sitten arkkitehti Chievitzin oppilaana Turussa. V. 1863 kirjoittautui hän oppilaaksi vapaiden taiteiden akatemiaan Tukholmassa. Sieltä sai hän päästötodistuksen kultamitalin kanssa ja palasi Helsinkiin v. 1865, jossa hän kirjoittautui ylimääräiseksi arkkitehdiksi yleisten rakennusten ylihallitukseen. V. 1872 oli hän kuitenkin pakoitettu kokonaisuudessaan eroamaan ylihallituksen palveluksesta lisääntyneitten yksityisten rakennuspuuhiensa takia. Tästä vuodesta alkoi hänen varsinainen menestyksellinen toimintansa rakennustaiteen palveluksessa, jonka vertaista ei ole tullut yhdenkään muun suomalaisen arkkitehdin osalle. Kokonaiset kaupungin osat Helsingissä todistavat hänen toimintansa laajuutta ja tarmokkuutta. (Rakennustaito 21/1910)

Teksti jatkuu Höijerin merkittävimmillä töillä kuten Ateneum ja Kämp, jotka ajoittuvat 1880-luvulle. Yleisen näyttelyn väliaikainen rakennus on siis uransa alkupuolen työ, vaikka hän jo 1870-luvun keskivaiheilla onkin ollut jo kokenut ja osaava suunnittelija. Muistokirjoituksen kuvaus työtavoistaan mahdollisesti sopii työhön Kaivopuistossakin.

Eräs helsinkiläinen vanhempi rakennusmestari, joka Höijerin johdolla on taloja Helsinkiin rakentanut, kertoi hänestä meille seuraavaan tapaan: Arkkitehti Höijer oli suoraluontoinen mies. Rakennuksilla koetti hän aina toimia siihen suuntaan, ettei vaan urakoitsija joutuisi häviölle. Tästä huolimatta oli hän hyvin vaativainen ja tarkka. Urakoitsijalle olikin hän mieleinen siitä syystä, että mitään paikkaa ei tarvinnut tehdä kahdesti — niinkuin nykyään useinkin on tapana —. Ennenkun hän jonkun erikoiskohdan määräsi tehtäväksi, antoi hän siitä seikkaperäisen piirustuksen, joka näytti olevan tarkan mietinnän luotettava tulos. Sitä seuraamalla ei tarvinnut purkamisia peljätä. Hänen hyviin puoliinsa kuuluivat myöskin ne seikat, että detaljipiirustukset joutuivat aina ajoissa valmiiksi ja että hän itse uutterasti otti osaa työnjohtoon, neuvoi työnjohtajia ja työmiehiäkin. Kävi usein työmaalla, jonnekka hän usein aamusilla ehti ennen muita, siihenkin aikaan kun työt alotettiin jo kello 5 aamulla. Tästä hänen säännöllisyydestään ja valppaudestaan olikin hyvät seuraukset: työt onnistuivat yleensä hyvin; jokainen yksityiskohtakin rakennuksessa tuli huolellisesti tehdyksi ja talon valmistuttua saattoi sekä hän itse, urakoitsija, työnjohtajat ja työmiehetkin jättää sen tyytyväisinä ja hyvällä omallatunnolla talonomistajan huostaan. —

Jac Ahrenbergin kirjoittama laajempi muistokirjoitus, jota tehdessään hänellä oli käytettävissään Höijerin omaelämäkerrallinen teksti, ilmestyi lehdessä Arkitekten 1-2/1911. Höijerin arkkitehtityöstä kertoo myös Eeva Maija Viljon tutkimus Theodor Höijer : en arkitekt under den moderna storstadsarkitekturens genombrottstid i Finland från 1870 till sekelskiftet (1985)