Zachary M. Schragin kirjan The Princeton Guide to Historical Research neljäs osa antaa neuvoja projektien hallintaan. Heti alkuunsa todetaan, että jokaisen on luotava omat systeeminsä kuhunkin projektiin. Mutta lukijaa ei jätetä suomalaiseen tapaan harhailemaan yliopiston käytäville neuvojaa etsien vaan kuvataan käytännön vaihtoehtoja ja jopa annetaan neuvoja tuottavuuden ylläpitoon. Ja yksi ehdoton ohje: ota varmuuskopiot säännöllisesti! Muistiinpanojen tekeminen ja säilyttäminen saa kokonaisen luvun!
Schragin tekstiä lukiessa ei tarvitse miettiä puhuuko hän siitä historiantutkimuksesta, jota minä teen vain jostain "oikeammasta". Kaikki tuntuu tutulta.
"Some days you may think your topic is so unimportant that no one will care, and on other days you will think it is so good that if someone else has not published the definitive study, it is because thay are about to."
Neuvot menevät niinkin käytännölliselle tasolle kuin makron luominen usein käytetyille sanoille. Sanelun käyttö (muistiinpanojen) kirjoittamiseen mainitaan kuin myös OCR valokuvatusta kirjallisuudesta. Molemmat sain ihan itse "keksiä" väikkäriprojektin aikana.
Schrag ei todellakaan kuvittele tai esitä, että historiantutkimus etenisi tasaista vauhtia joka päivä. Hän kyllä suosittelee päivittäistä sanamäärätavoitetta (suomalaisittain merkkimäärätavoitetta).
"You may have some days when you are simply not in the mood to read or write. You can still be productive by cleaning up footnotes, or perhaps rethinking information by making a map or a table. But beware of allowing too many days like this. Strive for relentless forward motion."
Yritetty on, ja toisinaan onnistuttukin. Projektin päättämissen osalta ehdottoman tärkeä oli muistutus "You will never find the omniscient reader who can tell you that your work is finished, or correct." Toista tutkijaa lainaten "I knew my research was complete when I was no longer suprised by what I read".
Muistiinpanojen teon opastus alkaa vinkeillä: tee tarpeeksi hyvät muistiinpanot ja pitää ne korkeintaan kahdessa paikassa, jotta haku on mahdollista. Jep, näin olen sentään tehnyt. Jälleen Schrag toteaa realistisesti, että muistiinpanojen taso ei koskaan osu optimiin. Jää noteeraamatta jotain, jonka tajuaa liian myöhään merkitykselliseksi ja tulee tehtyä liian yksityiskohtaisia muistiinpanoja hyödyttömäksi osoittuvasta materiaalista.
Pääasia on merkitä muistiin lähde, jotta siihen voi palata. Erottaa suorat lainaukset ja omat ajatukset. Mahdollistaa erilainen järjestäminen ja poimiminen esim. aihetunnistein. Ja sitten se oikea yksityiskohtaisuuden taso. Muistiin pitää kirjoittaa kaikki, joka on yllättävää.
Muistiinpanojen tekoon Schrag listaa mahdolliseksi alustaksi kaiken muistikirjoista alkaen, mutta hän ei näe taulukkolaskentaohjelmaa yhtä käyttökelpoiseksi kuin minä. Hieman yllättäen suosikikseen nousee relaatiotietokanta. En väitä vastaan, mutta vaikuttaa työläältä (kuten kaikki muutkin omaani monimutkaisemmat systeemit).
Schrag laskee muistiinpanojen osaksi käsikirjoituksen työluonnoksen. Minulle kyseessä on yksinkertaisesti käsikirjoituksen parhaillaan työstettävä versio. Muuten kuvaus vaikuttaa tutulta ja allekirjoitan ohjeen huolellisesta lähdeviitoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti