 |
| Juna Viipurin edustalla 1870-luvun painokuvassa Museovirasto, CC BY 4.0 |
Tämän kesäiset Helsingin olot olivat kaikkialla maassamme kääntäneet huomion puoleensa. Suomen yleinen teollisuusnäyttely kehoittaa siis lähtemään pääkaupunkiin. Sinne matkaaminen rautatiellä on vilpasta laatua. Tuskin kerkiät muuta huomaamaan, kuin tulisia tervehdyksiä ja lämpimiä jäähyvästiä tuttavan kesken asemapaikoilla. Näetpä välistä isossa kiiruussa flegmatinki käyttävän hyvällä menestyksellä sangvinien omaisuuksia, jommoiseksi siellä täytyy välistä muodostua jokaisenki.
Sitä vastaan luonnollisempiin matka havaannoihin, viljan kasvullisuudesta, vuoden tulon toiveista, ja muista paikkakunnallisista oloista, ei ole tilaisuutta. Kurkistettuasi joskus vaunun akkunasta tässä tarkoituksessa, ryöpsähtää hyvässä onnella silmäsi tuhkaa täyteen, tahi jos ei niinkään kävisi, niin voipu ehkä joku matkustavaisista sanoa: "olkaa hyvä ja laskekaa luukku kiini; siitä käy veto". Mainita kuitenki sopii, että rautatie Viipuriin ja Helsingin välillä kulkee niin kolkkoja seutuja, että ulkomaalainen voipi täydellä syyllä kysyä: missä ovat Suomen tuhannet järvet, sen humisevat hongistot, norot, niityt ja tuomistot?
Sitä vastaan tarjoaa ihmisliike rautatiellä runsaasti monenmoisia, jopa omituisiaki matka-huvia. Et voi ihmetelemättä olla sitä kohteliasta kärsivällisyyttä, jolla Konduktööri tyydyttelee ja sovittelee hiljaisena istumaan Lahden asemalta junaan saapunutta Hämäläis-talonpoikaa, jonka luonnottomasta leikillisyydestä ja osaksi tylsästä huomaavaisuudesta voit pättää, että hän on ottanut lasin yhdelle ja toisen toiselle jalalle, osottaen siten, että Hollolanlahden kuuluisassa kylässä eletään vielä yhtä pulskasti, kuin ennenkin.
Kun vielä mainitsen, että tuskin olet ennättänyt matka kumppaniltasi kysyä, kummoinen keinottelia tulee vielä aikoinaan tuosta pienestä poikanulikasta, joka on tottunut Riihimäen asemalla saamaan tinkomatta nyrkin sisältävästä vatukka tuohkosesta 20-75 penniä ja on jo siihenki hintaan osannut sommitella tuohkoseensa päällepäin kauniimmat marjat ja pohjalle huonot raiskeet, niin on jo juna pysähtynyt Helsingin asemahuoneella.
Majapaikan ahtaaltaki neuvoteltuasi ja yön levättyäsi, lähdet aamulla ensityöksi teollisuusnäyttelyä katsomaan. Paljon on täällä nähtävänä Suomenmaan tuotteista ja nerollisuudesta. Se esittelee kokonaisuudessa, vaan pienennetyssä muodossa Suomenmaan katselian ihailtavaksi, jota tehdessä huomaamatta veisaaki sydämesi tyytyväisyydestä:
"Siunaa Luoja Suomemme,
Suojel' sulo kotimme."
(Savonlinna 18.11.1876)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti