Pari vuotta sitten huomasin kaunokirjallisessa kehystarinassa ylioppilaita palkkiota vastaan passaavat matamit. Myöhemmin olemassa olonsa vahvistui muistelmasta ja palasi mieleen porttööreistä. Tämä(kin) naisten ansaintakeino on muuten pakoillut dokumentaatiota, mutta laitan muistiin kolme uutta havaintoa näin syyslukukauden alkaessa.
Ensinnäkin tehdessäni kesäksi blogipostauksia Helsingin pelistä tuli sen varhaisessa eli vuoden 1870 painoksessa vastaan ruutu 54: "Tässä tulee neitsy Karolla, joka vielä vanhalla iällänsä tuo ruokaa portöörillä ylioppilaille. Hän passasi setääsi, kun tämä oli ylioppilas. Anna vanhalle matamille 3 markkaa. Se ei ole liiaksi, koska hän kaksi viikkoa on saanut tuoda kotia päivällisenne. "
Karollan kädessä on tietenkin porttööri.
Tekstuaalisesti rikkaampi lähde on Viipurissa 1848 ilmestynyt Serkukset, alkuperäinen Jutelma. Ulla-tätiltä. Jollain tavalla on selvitetty, että nimimerkin taakse kätkeytyi Pietari Hannikainen, joka opiskeli Helsingin yliopistossa. Eli vaikka tarinassa eletään Turussa ennen paloa ja yliopiston muuttoa, se kertoo todennäköisemmin matameista 1830-luvun Helsingissä.
Serkukset on simppeliä fiktiota, jossa päähenkilö on hyvis ja matamina itsensä ja tyttärensä elättävä tätinsä pahis.
Muutamia vuosia sitte, tuntemattomista syistä mieheltänsä hyljätty, oli ruvennut pesemään vaatteita ja palveloimaan nuoria herroja. Aamusta varain ja illalla myöhään nähtiin hän aina liikkeessä, millon kantava ruokaasteita, millon kiiltävää pientä kahvipannua sekä vakkoja lumivaltoisin vaatteinensa, pait monta muuta lukematonta askaretta.
Kyse ei todellakaan ollut siitä, että hoidettavat ylioppilaat olisivat asuneet matamin luona.
Hultin Saara tyttärinensä asui muutaman työmiehen talossa Aningaisen mäen tienoilla. Hänellä oli nyt enemmän palveluspaikkoja kuin milloinkaan ennen. Pian koko päivän täytyi Saaran viettää herroinsa palweluksessa, jotka olivat jokseenki kaukana toisestaan. Joka päivä piti hänen juosta Aningaisesta "Opsalvuoriumin" luokse, sieltä Hämeen kadulle, Piispan kadulle ja takasin Puokalamäelle ja viimeksi vielä kahteen paikkaan Aningaisessa.
Matamit olivat selvä osa yliopistokaupungin elämää:
Joulun pyhät olivat ammoin ohitse. Nuoriso kokoutui joka haaralta pääkaupungin kouluihin ja yliopistoon. Nämä antoivat kaupungille uuden elon joulun pyhien iloja seuranneesen hiljaisuuteen. Tutentit etsivät majataloja, sekä kotiopettajan paikkoja, koulupojat kävelivät parvissa kaduilla. Isät etsivät huotavaa majaa ja ravintoa lapsillensa sukulaisten ja köyhäin kaupunkilaisten luona; tutentin alut juoksivat Magisterein luona sopimassa opetushetkistä; matamit hakivat uusia tuttuja palvellakseen; tee-, kahvi-, pesu-, ompelu- ja muut neitsyet kävelivät korioina kaduilla; sanalla sanoen, kaupunki oli saanut tavallisen elonsa ja liikkeensä.
Kolmanneksi Paul Fogelbergin kirjassa Johan Josef Fogelberg - från hantverkarson i Åbo till kyrkoherde i Helsinge (2019) Fogelberg aloittaa yliopisto-opintonsa Helsingissä helmikuussa 1844 yhteiskortteerissa toisen varattomaan ylioppilaan Otto Rehnforsin kanssa. Fogelbergin oman muistelman mukaan
... bolagisterna hade från ett spisqvarter betingat sig sina middagar på portör, en half portion för dem båda tillsammans, som deras uppasserska, hvilken betjenade också andra studenter, dagligen bar till dem. (s. 31-32)
Uusi sana: uppasserska, ehkä tietoa vielä löytyy lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti