Kulttuuritoimittaja Suonna Kononen kiinnitti huomiota Heikki Turusen romaanissa 1930-luvulle sijoitettuun ilmaisuun "sai täysosuman veikkauksessa". Kun Veikkaus perustettiin vasta 1940, Kononen kysyi "suomihistoria-Twitteriltä": "Onko tämä kirjailijan virhe vai pyöritettiinkö maassa muunlaisia rahapelejä/vedonlyöntiä?" ja "Miten tuo Turusen käyttämä sana veikkaamisesta 30-luvulla, onko se akkuraatti? Veikattiinko silloin jotain?"
Veikattu toki on ennen 1900-lukua, kuten kurkistus Kansalliskirjaston digitoimaan materiaaliin pian paljastaa. Vuonna 1860 painettu "Luku- ja oppikirja tarpeellisista tiedoista suomalaisille kansankouluille / saksalaisesta pastori Kirschin kirjasta suomentanut Samuel Roos" kertoo sivulla 159 synonyymit "veikkaa vetämään (vetoa lyömään)". Oulun Wiikko-Sanomien 23.1.1875 anekdootissa vedonlyönti: "esitteli hän kumppanilleen veikkaa lyömään" & "kumppaninsa suostui veikkaan". Käännöstarinassa Suomen Kuvalehdessä 137/1878 "Panempa veikkaan kymmenen yhtä vastaan".
Veikkaa lyödään (Kaiku 14.8.1880), vedetään (Helsingin Wiikko-Sanomia 2.12.1881) ja pannaan (SWL 5.9.1882). Matti von Rothschild-Meikäläisen kirjoittamassa oppikirjan kokeessa Rikastumisen taito (Matti Meikäläinen 26/1885) neuvotaan näin:
Ota nuori ja nopsa orivarsa ja opeta se juoksemaan niin hyväksi että se voittaa kaikki muut juoksijat, mutta älä hiisku siitä kellenkään mitään. Tuo se sitte Helsingin Oulunkylään kilpajuoksun. Hanki sinne myös hupsu englantilainen loordi, jolla on miljoonan omaisuus. Anna sitte hevosesi koetusajossa juosta huonommin kuin kaikki muut ja sano englantilaiselle: "lyödäänpä veikka, minä panen koko omaisuuteni veikkaan, pankaa tekin omanne — minä väitän että minun hevoseni voittaa ensimmäisen palkinnon, goddam, how do you do, very well, sir!" Kun nyt englantilainen on hupsu ja englantilaiset muutenkin aina ovat valmiit veikan lyöntiin, niin englantilainen suostuu ehdotutseesi. Sitte annat hevosesi voittaa kaikki muut — saat englantilaisen omaisuuden ja olet miljoonan isäntä!
Joulukuussa 1870 annettu Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, sisältävä yhteisiä sääntöjä niille yleisille kilpa-ajoille hevosilla, joita toistaiseksi tullaan vuosittain Suomessa pitämään ei puhu rahapeleistä mitään, mutta vaikea uskoa, ettei enemmän tai vähemmän järjestäytynyttä vedonlyöntiä olisi ravien yhteydessä esiintynyt. Mutta kutsuttiinko sitä koskaan veikkaukseksi?
Kansalliskirjaston aineiston koneluku tulkitsee veikkaukseksi selkkaukset, voihkaisut ja leikkaukset, mikä vaikeuttaa kysymykseen vastausta, mutta indikoi sitä, ettei substantiivia ennen Veikkauksen perustamista käytetty. Hufvudstadsbladetin kirjoitus 7.8.1940 vahvistaa hutkimukseni tulokset: veikkaamista oli jo kansanrunoudessa, mutta veikkaus tuli suomeen aiemman tippauksen tilalle Urheilulehden sanakilpailulla. "Vedonlyönti" oli käytössä jo 1865, mutta ei kelvannut tähän?Tippaus näyttää tulleen käyttöön nimenomaan Suomen urheilulehdessä ja vasta vuonna 1921 eli se oli sanana myöhäinen ja kiitettävän lyhytikäinen. Edelsi kuitenkin virallista raviveikkausta, joka alkoi, kun "Vuonna 1928 sisäasiainministeriö myönsikin Ravirenkaalle luvan totopelien järjestämiseen." (Kivelä, Juha. Urheilua vedonlyönnin ehdoilla. Toimintaympäristön ja pelikulttuurin muutokset Suomen ja erityisesti Joensuun raviurheilussa 1960-2006.)
Aihetta aiemmin sivuten:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti