Ruotsin historiassa on läpikäynnissäni päästy 1600-luvulle, josta kerrotaan kahdella osiolla 4-6-luokkalaisille ja kahdella osiolla 7-9-luokkalaisille, joille ei mielestäni ole ollut materiaalia tätä ennen. Voin olla väärässäkin.
Nuoremmille suunnattu rajan hopeanälkä palaa Lappiin, johon aiemmin liitettiin hopea saamelaisten koruomaisuutena. Nyt kyse on vuoden 1634 pohjoisesta hopealöydöstä, josta syntyi hopeakaivos. Paikkaa on tutkittu arkeologisesti, joten tarjolla oli mielenkiintoinen katsaus materiaaliseen kulttuuriin.
Kaivos kertoi myös rajojen epäselvyydestä pohjoisessa. Sekä Ruotsi, että Norjaa hallinnut Tanska näkivät paikan omalla puolellaan rajaa. Saamelaisten lausuntojen perusteella (tai näin asia oppimateriaalissa esitetään) vuonna 1638 pidetyssä kokouksessa kaivos määriteltiin ruotsalaiseksi.
Hopea linkittyy myös maailmantalouteen, joten tämä osoittautui oppimateriaalin mielenkiintoisimmaksi pätkäksi. Eikä ainoastaan siksi, että yksi 1600-luvun esi-isäni teki kaivosten etsintämatkan Lappiin.
Toinen nuoremmille tarkoitettu kokonaisuus kertoo epäonnistuneesta terroristista ja pommistaan. Mitä? Guy Fawkesin yritys Englannissa vuonna 1605 on tuttu, mutta mitä tapahtui Ruotsissa?
Kuva esittää Skoklosterin linnan kokoelmiin kuuluvaa koristeellisesti maalattua peltilaatikkoa, jossa on kahva, nappeja ja kellotaulun tapainen. Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, kyseessä väitetään olevan räjähdysajastin Tanskan ja Ruotsin välisen Torstenssonin sodan 1643-45 ajalta. Tarkemmin ajateltuna ajastin on ehkä toiminut munakellon tapaisesti eikä siis ole vaatinut kovin kummoista tekniikkaa. Tosin en kyllä kutsuisi 3D-mallissa pyöristeltävää koneistoa alkeelliseksikaan.
Kuten otsikosta voi arvata, laite löydettiin ennen räjähdystä maaliskuussa 1645, sattumalta. Tarkoitus oli ollut Wismarissa tuhota kaksi ruotsalaista laivaa, jotka olivat siellä talvisatamassa. Tai näin kiinniotettu mies kidutuksen alla selitti.
Tämäkin oli mielenkiintoinen aihe ja sodan selitys karttakuvalla laajensi teemaa.
Skoklosterin linnan arkun sisältö vie vanhemmat oppilaat Uuteen Ruotsiin, sillä kysessä on jonkun amerikkalaisen kansan esineistö.
Sinisilmäisesti kuvittelin, että aihe käsiteltäisiin modernisti ja kriittisesti osana kolonialismia. Mutta ei. Ruotsalaiset ottivat taloudellisen riskin, matkustivat vaivalloisen matkan ja loivat erinomaiset suhteet paikalliseen väestöön. Maksoivatkin maasta. Pahaksi onneksi aluetta ei vaan saatu taloudellisesti kannattavaksi. Jätettiin pohdittavaksi edustavatko esineet osa Ruotsin vain Pohjois-Amerikan historiaa.
Tuon kokemuksen jälkeen pelotti avata voittajien historia. Alaotsikosta selvisi, että kyse on sotasaaliista, jota on 1600-luvulta monessa Ruotsin museossa ja kirjastossa...
Mutta ei mitään hätää. Sotasaaliin ottaminen 1600-luvulla oli ihan laillista ja monella tavalla kätsyä. Aateli sai jotain kivaa kotiin vietävää, sotilailla oli varaa parempiin varustuksiin ja vastustaja demoralisoitui. Eikä mikään maa juuri nyt ole sitä mieltä, että esineitä pitäisi palauttaa.
Tässä kohtaa on sentään ihan järkeviä mietintäkysymyksiä. Kenellä on oikeastaan oikeus vanhaan sotasaaliiseen. Miten arvioidaan esineen kulttuuria merkityksiä? Pitäisikö nykyisten hallitusten pyytää anteeksi jotain mennyttä?
Vuosisadan esinekuvia on monta, mutta useimmat liittyvät kuningashuoneeseen.
Teksti perustuu sivuston tilaan 9. ja 19.12.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti