Heikkisen tyttäret Oulusta Helsinkiin ja Pietariin

Oulussa kävivät vihillä 4.12.1830 renki Henrik Heikkinen ja piika Maria Lisa Ahmala. Odotuksen henkeä saattoi olla jo ilmassa, sillä esikoinen syntyi 16.7.1831 ja sai nimen Maria Caisa. Tuolloin Henrik oli vielä renki, tytär Margareta Sophian syntyessä 28.9.1836 vahtimies ja seuraavien lapsien (Henrik s. 3.7.1834, Anna Lovisa 15.6.1841 ja Carl 1.1.1846) kastemerkinnöissä merimies. Sittemmin hän oli kirvesmies (Mathias s. 19.12.1847) ja työmies (Andreas s. 8.7.1851). Nämä lapset näkyivät Oulun talollisten ja hyyryläisten rippikirjassa 1851-1857 s. 210, kun vanhimmat lapset olivat jo päässeet ripiltä, Gretha Sophia saanut naimattomana lapsen ja Henrik-poika mennyt naimisiin Liverpoolissa. 

Seuraavassa rippikirjassa 1858-1867 I:73 sisarukset muuttavat Greta Sofiaa lukuun ottamatta kaikki Helsinkiin 1860-luvun alkuvuosina. Ensimmäisenä lähti Anna Lovisa, jonka muuttokirja päivättiin 2.5.1860. Helsingissä hänet oli merkitty piiaksi Pietariin vuonna 1859 lähteneelle pariskunnalle, joten tosiasiallinen muutto on ollut varhaisempi (RK 1856-1869 III:331). Rippikirjan merkintöihin sopii se, että verkon sukupuun mukaan Anna Lovisa synnytti 21.9.1861 pojan ja meni 19.11.1861 naimisiin vaunuseppä Erik Spennertin kanssa. Anna Lovisan nuorin Jenny-tytär oli sukulaistädiltään kuullut tarinan, jonka mukaan Anna Lovisa oli mytty sylissään marssinut Eric Spennertin työpaikalle ja esitellyt tälle poikansa.

Liikekortti. HKM CC BY 4.0

Erik Spennert menestyi taloudellisesti ja "kuta enemmän hyvinvointi lisääntyi, sitä enemmän sitä oli näytettävä ulospäin", kuten Jenny Spennert muistelmassaan Elämäni ja taitelijanurani (1945) totesi. Anna Lovisan sisarusten muutto Helsinkiin liittynee avioliiton tarjoamiin mahdollisuuksiin. 

Jennyn välit tulehtuivat vähitellen lähes koko perheeseen ja tyylinsä on dramatisoiva, joten muistelmansa on lähteenä hieman haasteellinen. Kirjassa vilahtaa äidin Maria-sisar, "joka asui meillä". Hänet mainitaan, kun on puhetta Erik Spennertin asiakkaana olleesta kenraalikuvernööri Rokassovskista. Tämän kausi päättyi vuonna 1866 eli 13 vuotta ennen Jenny Spennertin syntymää, joten kyse on kuullusta tarinasta eikä omasta muistostaan. Maria Kaisa Heikkinen on vuonna 1866 ollut 35-vuotias eikä siis kovin nuori.

Liikkeessä käydessään hänet [siis kenraalikuvernööri] aina kutsuttiin sisään juomaan kahvia. Toisinaan hänellä oli perhe mukanaan. Eräässä tällaisessa tilaisuudessa rouva Rokassovski tutustui äitini sisareen, joka asui meillä ja auttoi taloudessa. Ylhäinen rouva ihastui nuoreen ja suloiseen tätiini, ja kun perhe muutti Pietariin, houkutteli hän Maria-tätini mukaansa. Näin tätini joutui viettämään suuren osan elämäänsä keisarikaupungissa 'njanjana' Rokassovskeilla. Hän oli aivan kuin perheen jäsen, lasten uskottu. Valitettavasti Rokassovskien kävi sangen surullisesti, he joutuivat pelivelkojen takia turmioon. Perheen poika oli parantumaton peluri ja kun hän oli sotkeutunut pelivelkoihin siinä määrässä, että minkäänlaista apua ei enää ollut saatavissa, hän heittäytyi epätoivoissaan ulos ikkunasta. Tätini syöksyi hänen luokseen kadulle ja hänen sylissään nuori Rokassovski veti viimeisen henkäyksensä. Vanhemmat ottivat kultakellon hänen taskustaan ja lahjoittivat sen tädille muistoksi nuoresta miehestä. Kaikki nämä Pietarin aikaiset kertomukset, jotka lapsuudessani kuulin tädiltäni, olivat tavattoman jännittäviä ja omiaan antamaan mielikuvitukselleni lentoa. Hän näytti minulle isoa kultakelloakin perineen.(s. 8-10)

Venäjänkielisessä Wikipediassa näkyvä vuonna 1876 kuollut Plato-poika sopii mahdollisesti tarinaan. Valitettavasti yleinen sukunimi ja Helsingin kirkonkirjojen digitointitilanne estävät lisäselvitykset.