Se on jo vanha keino ihmisiä pettää parannusaineilla...

Se on jo vanha keino ihmisiä pettää parannusaineilla, jotka sanotaan voivan poistaa kaikki taudit. Monjat seppä Ruotsissa oli äsken ajellut monia pitäjää halki myöden rautasormuksia, jotka hän sanoi parantavan kaikki taudit. Sokiat tulisivat näkeviksi, kuurot saisivat kuulonsa, rammat kaikki jäseniensä voiman. Ja lisäksi, kun sellainen sormuksen kerran pani sormeensa, se muuttuisi toisena päivänä hopiaksi ja kolmantena kullaksi. Jos isä ja äiti pani sormeensa sellaisen sormuksen, niin heidän lapsilla sillä häviäisi kaikki taudit ja kivut, jonka tähden se ei ollut mikään hinta kun sellaisen sormuksen sai yhdellä riksillä ja neljällä killingillä (noin 50 kopekkaa). Hän sanoi yhden tohtorin lähettäneen hänen myömään näitä sormuksia ja oli kirjoittavinaan jokaisen ostajan nimen muistiin. Sillä, sanoi hän se tohtori tulee kuuluisaksi ympäri maailman — Että kaikki oli pelosta on arvattava. Mutta moni ihminen pettyi ennenkuin petos tuli ilmi ja petturi saatiin kiini. Mutta hän on laskettu jälle irti, kun hänellä löytyi täydelliset passit. Hän voipi siis ilmestyä jällle samalla petoksella. (Aamurusko 15.1.1859)

Kyseenalaisia auttajia liikkeellä myös teksteissä Vale-loihtijoita sekä Optikko Benedetto ja ihmebalsami. Mehiläisessä 9/1839 julkaistu Liperin Olavi Karjeliiniltä kuullun tarinan tosiperäisyys on kyseenalaistettavissa, mutta sopii teemaan:

Pään parannuskeino. Muuan tohtori ajellessaan läänissään tuli muutamaan kestikievariin. Päästyänsä taloon tulee mies tohtorin puheille ja sanoo: "voi, herra tohtori! kuin minun päätäni pakottaa; mitään sillen osais tehä?" Tohtori meni aivan lähelle miestä ja kahtoi tarkasti silmiin, mutta tunsi samalla, että viinan löyhkä tuli ulos miehen suusta. Sano siinä samassa miehelle: "mäne nyt talon emännän luoksi ja pyyä pari puhasta maitopyttyä ja tuo ne täynnä kylmää vettä tänne kammariin." Mies oli valmis täyttämään käskyn ja kanto yhen hyväkokosen pytyn täynnä vettä kammariin ja sano: "eiköhän tämä jo piisaisi?" "Noh ehkä se piisaa, sano tohtori, lähetäänpäs nyt ulos." 

 

Mies läksi eellä, tohtori perästä ja pysäytti miehen rappuin viereen seisomaan ja aukasi hänen vaatteensa kauluksen hyvin avonaiseksi, otti vesipytyn ja alko kaataa sitä miehen pään päälle, mutta hyvin hiljaan, että se pitemmältä piisaisi. Mies parka seisoo siinä, eikä tohi mitään virkkaa, vaan lavat lotisivat, kuin täyty talvipakkasella niin kauan aikaa siinä seisoa. Viimmein mäni kengänvarretkin vettä täyteen, että se yli nousi takasin. Kuin tämä oli tehty, sano tohtori: "mäne nyt makaamaan ja makaa niin kauan, kuin minä tulen ylös ajamaan." Mies täytti kaikki, mitä käsketty oli. Tohtori oli aikansa talossa ja mäni matkoinsa, jätti miehen makaamaan siihen. Totta tuo lienee jo havannut. 

Samaan uskottavalta vaikuttavaan sarjaan voi laskea tämän:

Eräässä vesilaitoksessa tuli nykyään muuan talonpoika tohtorin luo, tuoden muassansa pullon vettä, jonka sanoi olevan lähetetyn hänelle hänen omalta maatilaltansa, ja jota pyysi tohtorin kemiallisesti tutkimaan, arvellen veden sisältävän terveyttä tuottavia aineita. Tohtori, jolla oli kiirut, käski talonpojan jättää hänelle pullon ja seuraavana päivänä käydä kuulemassa, miten tutkimus oli päättynyt. Seuraavana päivänä tulikin talonpoika, kuten tohtori oli käskenyt, takaisin ja sai nyt nauravalta lääkäriltä kuulla, että vesi pullossa oli aivan tavallista juomavettä, jossa ei minkäänlaista erittäin terveyttä tuottavaa ainetta ollut. "Sitäpä minäkin arvelin" — lausui talonpoika, "minä kun olen sitä juonut täällä teidän vesilaitoksessanne jo neljä viikkoa. Vesi on näetten otettu teidän omasta lähteestä, jonka erinomaista lääkevoimaa te niin suuresti olette kiittäneet". Mitä tohtori sanoi, kun tämän kuuli, sitä ei kerro juttu. (US 6.9.1876)  

P. S. Asiallista tekstiä teteeman tiimoilta on tuoreessa kirjassa Terveyshistoria. Näkökulmia ja lähestymistapoja keskiajalta nykypäivään, joka on verkossa vapaasti luettavissa.